Sosiaalialan koulutus järjesti Pimeän kahvilan

Torstaina 13.3. vietettiin TAMKin H-siivessä sosiaalialan koulutuksen tupaantuliaisia.
 
Sopu säilyi, sillä opiskelijoiden yhdistys Sopu r.y. tarjoili kahvia, pullaa ja muita herkkuja.  Tampereen Seudun Näkövammaiset ry:n kanssa yhteisesti toteutettu Pimeä kahvila oli jännittävä ja vähän pelottavakin elämys. Säkkipimeässä huoneessa tarjoilivat näkövammaiset nuoret, joille liikkuminen tilassa oli luontevaa. Näkeville tuotti vaikeuksia nostaa kahvikuppi jonnekin suun tietämille.

Pimeää kahvilaa valmistellaan.

 
Omatekoisilla lyhytfilmifestivaaleilla näytettiin Pietarin koulun ja turvakodin lasten itse suunnittelemia videoita "Kulkurit", "Turvatalomme" ja "Sota" sekä Mänttä-Ruoveden vastaanottokeskuksen kanssa yhteisesti toteuttama turvapaikan hakija Yasin -tarina. Lisäksi esillä oli videoita sosiaalialan koordinoimasta kansainvälisestä Erasmus intensiiviohjelmasta See Me! sekä yhteistyöstä Michigan State Universityn kanssa.

Sopu ry tarjoaa

Seiniä koristivat opiskelijoiden lukuisat värikkäät posterit ja valokuvakoosteet toiminnasta.

Toivo Koskinen ja Miika Vuoriaho musisoivat käytäväsoittajina

Vieraina oli noin pari sataa entistä ja nykyistä opiskelijaa, yhteistyökumppaneita työelämästä ja päiväkodin lapsiryhmä, jolle opiskelijat järjestivät omaa toimintaa.

Nuorin osallistuja oli 3 viikkoa vanha.

Teksti ja kuvat: Ulla-Maija Koivula

Murra ennakkoluulosi – tule Elävään kirjastoon!

Meillä on tapana ikään kuin huomaamatta luoda leimoja erilaisille ihmisille. Tämä nimileima, kuten esimerkiksi homo tuo tietynlaisia mielikuvia mieleemme, emmekä yhtäkkiä muistakaan, että jokainen on yksilönä omanlaisensa. Tietyt stereotypiat istutetaan meihin jo varhain ja niistä on joskus vaikea irtautua. Meidän opiskelijamme ovat lähteneet innolla mukaan järjestämään Elävä kirjasto -tapahtumaa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus tulla murtamaan omia ennakkoluulojaan.

Yhteistyö TAMKin kirjaston kanssa on ollut tärkeää. Kirjasto tarjoaa tapahtumallemme tilat ja on ollut innolla ottamassa vastaan sekä ojentamassa erilaisia ideoita. Kirjaston puolelta toivottiin kirjastollemme kansainvälisyys-teemaa ja elävien kirjojemme joukosta löytyykin mm. kaksoiskansalainen sekä kiinalainen.

Tapahtuman järjestäminen lähti liikkeelle siitä, että meidät jaettiin neljään vastuuhenkilöön, joista itse olen yksi. Tämän jälkeen tutustuimme kukin tahollamme siihen mitä Elävä kirjasto pitää sisällään ja mitä meidän tulee järjestelyissä huomioida. Otimme yhteyttä Allianssin Tampereen alueluotsiin, jolta saimme vinkkejä sekä tarpeellisia tavaroita, kuten esimerkiksi ison mainoslakanan, joka keskiviikkona toivottavasti houkuttelee opiskelijoita paikalle lukijoiksi ;).

Vastuuhenkilöinä jaoimme tehtäviä muille A- ja C-ryhmäläisille, jotka ottivat hoitaakseen tehtäviä kirjojen hankinnasta tapahtuman mainostukseen.

Toivottavasti tieto tapahtumasta on tullut mahdollisimman monelle ja kaikki lähtevät innokkaasti mukaan hyödyntämään upeat kirjamme. Kirjojen laina-aika on kaksikymmentä minuuttia, siinä ehtii hyvin kysymään kirjalta mieltä askarruttavia kysymyksiä. Kirjan voi lainata myös kaverin kanssa kimppaan!

Tule rohkeasti lainaamaan eläviä kirjojamme! Mukana muun muassa lesbopari, wicca, kiinalainen sekä muutama muu, joista kannattaa tulla itse paikanpäälle ottamaan selvää!


Sosiaalialan koulutusohjelman 1. vuoden opiskelijat järjestävät Arvot ja etiikka -kurssin osana ennakkoluuloja murtavan Elävän kirjaston 19.2.2014, klo 10-14, Kuntokatu 3 kirjaston tiloissa 1. kerroksessa. Eettinen ajattelu sekä toiminta ohjaavat työskentelyä sosiaalialalla.


Teksti: Veera Iivarinen

Lisätietoja elävästä kirjastosta löydät täältä: http://www.keks.fi/elavakirjasto

Hyvinvoinnin Neloskierre -hankkeen oppimisympäristöjä

Hyvinvoinnin Neloskierre on Tampereen ammattikorkeakoulun hanke. Se on myös toimintamalli uudenlaisten oppimis-, toiminta- ja innovaatioympäristöjen rakentamiseksi. Tavoitteena on, että koulutus on aktiivisesti mukana työelämän kanssa kehittämässä toimintaa käyttäjäkeskeisestä (käyttäjä on toiminnan kohde) käyttäjälähtöiseen (käyttäjä on tekijä) toimintatapaan. Palveluympäristöissä tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden käyttäjät, asiakkaat, ovat mukana kehittämisen kaikissa vaiheissa, ideoinnista lopputuotoksen arviointiin.

Koulutuksen ja opetuksen näkökulmasta keskeistä on huomioida konteksti, missä kehittämistyötä kulloinkin tehdään. Se ei ole uutta että tehdään ja touhutaan erilaisia asioita niin asiakkaiden kuin organisaatioidenkin kanssa. Neloskierteen mukaista uutta on se, että mietitään oppimistarpeita – niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin – ja rakennetaan sellaisia toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat em. oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajilta tämä edellyttää erityisesti pedagogista paneutumista yhteistyöhön, olipa kumppanina keitä ja miltä substanssialueelta tahansa. Onnistumiseen opettajilta vaaditaan hyvää prosessi- ja projektiosaamista, systemaattisuutta sekä aikaa ja tilaa oppimiselle. Ilman selkeitä tavoitteita tämä kaikki ei suju mallikkaasti. 

Yksi Neloskierteen yhteistyökumppani on ollut Ikaalisissa toimiva Jyllin Kodit, joka alkujaan on Lyyli ja Jalmari Jyllin testamenttivaroilla perustettu vanhainkoti. Nykyisin se ”tarjoaa senioreille itsenäistä asumista, yhteisökoteja, palvelua ja terveyslomaa".

Vuodesta 2010 alkaen Jyllin Kotien kanssa on rakennettu useampi Neloskierteen oppimisympäristö, joissa mm. on tehty tiedonhankintaa ja pohdittu mitä yhteisöllisyys merkitsee eri ihmisille ja miten se voisi olla monia erilaisia palveluja tarjoavan Seniorien Hyvinvointikeskuksen läpikäyvä toimintaperiaate.

23.5.2012 oli yhteisen juhlan aika, kun sosionomiopiskelijat (AMK) Hanna Korppila-Hiltunen, Erika Grundsten, Kaija Salmela, Maiju Enoranta ja Anniina Pernu, musiikin opiskelijat Emilia Ilomäki ja Hannele Ahola, liiketalouden opiskelija Pauli Nieminen sekä opettajat Merja Borgman, Maj-Lis Läykki, Esa Packalén, Tiina Saari ja Tapio Salomäki viettivät yhdessä Jyllin Kotien asukkaiden kanssa Lyylin Säpinöitä.

Nimensä, Lyylin Säpinät, sai siitä, kun päätettiin juhlia samalle päivälle osunutta Lyylin nimipäivää. Oppimistavoitteena oli rakentaa toimintaympäristö, jossa huomioidaan kunnosta riippumatta niin moni Jyllin Kotien asukas kuin mahdollista. Siksi päivä rakentui sekä yhdessäolosta että toiminnasta pienempien asukasryhmien kanssa.

Kaikille halukkaille oli myös tarjolla ulkoilua, joko omin jaloin tai pyörätuolissa autettuna. Ikaalisissa sattui olemaan myös toripäivä, joten monelle asukkaalle oli mieluisaa käydä torilla katsomassa mitä siellä on tarjolla tähän vuodenaikaan.

Hankkeen rahoittajana on Euroopan sosiaalirahasto (ESR).     

Teksti: Merja Borgman, yliopettaja, TAMK

Säpinää Ikaalisissa

Aamulla ohjelma alkoi musiikin opiskelijoiden Emilia Isomäen ja Hannele Aholan soitto- ja lauluhetkellä. Musiikkiosuuteen oman lisäyksensä antoi ryhmä päiväkoti Tuohikontin reippaita lapsia. Laululeikit oli valittu sen mukaan, että ne olivat lapsille sekä suurimmalle osalle ikäihmisistä tuttuja. Yhteislaululeikit innostivat selkeästi lapsia ja ikäihmisiä vuorovaikutukseen. Lapset menivät rohkeasti ikäihmisten luokse leikkimään ja ikäihmiset heittäytyivät leikkeihin mukaan. Iloiset ilmeet kertoivat, että kaikilla oli mukavaa yhdessä. 

 

Musiikkihetken jälkeen osa asukkaista siirtyi maalaamaan lasten kanssa ja osa lähti ulkoilemaan. Olimme valinneet maalaamisen, sillä kuvallinen työskentely ja yhdessä maalaaminen mahdollistaa dialogin syntymisen ja keskustelu oli myös luontevaa muun tekemisen ohella. Maalaukset herättivätkin aktiivista keskustelua asiakkaiden ja lasten kesken. Levitimme pöydille suuret kartongit, siveltimet ja värit. Lapset ja ikäihmiset suunnittelivat yhdessä, miten maalaukset toteutetaan.

”Eihän me mitään maalareita olla, mutta kukin tyylillään” totesi eräs Jyllin kodin asukas maalaillessaan kaunista sateenkaarta. Tuloksena syntyi monta värikästä, kevään ja kesän riemuista kertovaa taideteosta. Ansaitun mehutauon jälkeen lapset lähtivät takaisin päiväkodille ja Jyllin Kodin asukkaat menivät lounaalle.

Iltapäivällä Esa paistoi yli sata muurinpohjalettua, jotka nautimme kahvin kera. Kahvittelun ja herkuttelun ohessa kuuntelimme huilunsoittoa ja lauloimme yhdessä. 

Jyllin kodin asukkaiden palautteesta päätellen vastaavanlaista toimintaa voisi olla useamminkin. Yksi asiakkaista kuvaili meille päivän päätteeksi tunnelmiaan näin:

”Päivä oli tosi mukava. Oli kiva, kun on järjestetty tällaista ohjelmaa. Saisi olla useamminkin, vaikka joka viikko. Välillä täällä on niin hiljaista ja ei oikein mitään tekemistä.”

Opintojemme aikana olemme huomanneet, että sosionomin(AMK) on hyvä osata järjestää erilaista toimintaa ja tapahtumia asiakasryhmille. Suunnitteluun tulee esimerkiksi varata riittävästi aikaa ja toiminta itsessään olisi hyvä suunnitella niin, että se palvelee asiakasryhmää, jolle toimintaa järjestetään. Sosionomin(AMK) onkin kyettävä hahmottamaan asiakasryhmänsä tarpeet ja vastattava niihin mahdollisimman hyvin. Ikäihmisten kanssa työskentely vaatii erilaista herkkyyttä kuin esimerkiksi nuorten kanssa työskentely. 

Teksti: Anniina Pernu

Vuodetanssia ja Pensselirentoutusta

Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan pääse jakamaan yhteisiä hetkiä. Tämän vuoksi sosionomiopiskelija(AMK) Hanna Korppila-Hiltunen halusi huomioida erityisesti vuoteessa olevia asukkaita. 

Vuodetanssissa asukasta pidetään käsistä kiinni ja tanssitaan musiikin tahtiin asukkaan käsien liikkuvuuden mukaan. Tavoitteena vuodetanssituokioissa on yhdessäolo, musiikin elävöittävä vaikutus sekä käsien ja yläkropan liikkuvuuden ylläpito tai parantaminen. Elävä huilumusiikki toi tuokioihin ainutlaatuisen tunnelman. Elävä musiikki on enemmän läsnä kuin koneella soitettu musiikki. Asukkaat tuntuivat nauttivan tanssista ja musiikista ja itselle kokemukset olivat uudenlaisia ja antoisia. Vuodeasukkaiden virikkeeksi tanssi on erinomaista ja myös tanssittaja saa siitä hyvän mielen:)

Muutamalle asukkaalle tein myös pensselirentoutusta. Siinä asukkaan käsiä ja jalkoja sivellään isolla pensselillä rentoutusmusiikin soidessa taustalla. Itse olen kokenut rentoutuksen mukavana, joten ajattelin asukkaidenkin pitävän siitä. Tavoitteena tuokioissa oli rentoutuminen, musiikin kuuntelu ja yhdessäolo. Kokemukset Lyylin säpinöissä olivat positiivisia. Kiireetön yhdessäolo vuodeasukkaan kanssa on heille erittäin tärkeää.

Teksti: Hanna Korppila-Hiltunen

Uusi oppimisympäristö koulutusohjelmien rajoja rikkoen

Olemme olleet mukana tammikuusta 2012 alkaen Kyrösjärviprojektissa, joka on TAMKin, Ikaalisten ja Hämeenkyrön kuntien yhteistyöprojekti osana ammattikorkeakoulujen Hyvinvoinnin Neloskierre -hanketta. Projekti on uudenlainen toiminta- ja oppimisympäristö kehittämisen ja tekemisen ytimessä. Hämeenkyrön ja Ikaalisten kunnat perustivat n. vuosi sitten yhteistoiminta-alueen tavoitteena tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita nykyistä laajemmalle alueelle. Kyrösjärviprojektin toiminta keskittyi tutkimaan ja tuottamaan tietoa siitä, millainen ko. alue on kulttuurisesti ja miten ne asiat tulisi ottaa huomioon palveluiden tuottamisessa. Keskeisenä lähtökohtana oli selvittää ja vahvistaa osallisuuden merkitystä ihmisten arjen hyvinvoinnin rakentumisessa.

Jalkauduimme kuntalaisten pariin selvittämään kyselyiden, haastatteluiden ja kuntalaispaneeleiden muodossa sitä, mitä ihmiset todella toivovat tulevaisuuden palveluilta ja mitä mieltä he ovat tämänhetkisistä palveluista. Koimme hienoja hetkiä muun muassa kuntalaisten tuottaessa uusia innovaatioita alueen palveluiden ideointiin sekä huomatessamme aineiston tuloksesta, että 2/3 vastaajista olisi valmis jakamaan osaamistaan muille kuntalaisille.

Hanna ja Mohammad tekemässä kyselyitä Hämeenkyrössä

Projektiryhmään kuuluvat TAMKista yliopettaja Merja Borgman sosiaalialan koulutusohjelmasta ja opettaja Esa Packalén Environmental Engineering koulutusohjelmasta, Hämeenkyrön kotihoidon esimies Sirpa Hiltunen, Ikaalisen kaupungin hoiva- ja hoitotyön vastaava Marianne Viitasalo-Männistö sekä allekirjoittaneet Environmental Engeneering koulutusohjelman opiskelija Mohammad Shahidehnia ja sosiaalialan koulutusohjelman opiskelija Hanna Korppila-Hiltunen.

Opiskelijoiden kokemukset Kyrösjärviprojektista:

Mohammad:

Olen elämässäni opiskellut agronomiaa ja ympäristöä. Olen yli 1o vuotta tehnyt työtä puistoissa ja kasvihuoneissa, mutta tämä projektityö oli todella erilainen kokemus. Opin miten Suomessa kysytään mielipiteitä ja miten päätöstä tehdään. Olin kyselyissä ja haastatteluissa ehkä vähän ujo ja epävarma kielitaidoistani, mutta kaiken ratkaisi kun meillä oli niin hyvä työryhmä. Nautin ja opin tosi paljon tästä projektityöstä.

Hanna:

Kyrösjärviprojekti on ollut yksi parhaista opiskeluun liittyvistä kokemuksistani. Meillä on ollut mahtava tiimi, jossa on työskennellyt oman alansa ammattilaisia tuoden omaa näkökulmaansa ja kokemustaan projektiin. Hienoa on olut työskennellä Environmental Engineering koulutusohjelman opettaja Esan ja opiskelija Mohammadin kanssa, koska heidän näkökulmansa asioihin on laittanut minutkin ajattelemaan asioita monilta eri kannoilta. Vastaisuudessakin toivoisin enemmän yli koulutusohjelmarajojen tapahtuvia projekteja. Projektin aikana olen saanut tehdä ja olla mukana uusissa asioissa, kuten kuntalaispaneeleissa, kuntalaisille tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa sekä kunnanvaltuuston kokouksessa raportin tulosten esittämisessä. On hienoa olla tekemässä jotain merkityksellistä, jolla voidaan vaikuttaa kuntien asukkaiden hyvinvointiin. Kävimme jo esittelemässä tuloksia Hämeenkyrön kunnanvaltuustolle, joka toivoi projektiryhmän tulevan vielä uudestaankin keskustelemaan projektin tuotoksista. Menemme vielä esittelemään projektin tuloksia Ikaalisten valtuustolle toukokuun lopussa sekä mahdollisesti on tulossa vielä laajempi projektin tuloksia pohtiva tilaisuus, johon osallistuisivat kuntien yhteistyökumppaneina edustajia järjestöistä, seurakunnista, kyläyhdistyksistä, yksityisiä palveluiden tuottajia jne. Tämä jos mikä on vaikuttamista yhteiskunnallisiin asioihin!

Aurinkoisin kevätterveisin Hanna Korppila-Hiltunen ja Mohammad Shahidehnia

Yhteistyöllä rakennetaan tulevaisuuden palveluita

AV-nuorten työpajassa 11.10.2011

Tänä keväänä ja viime syksynä Neloskierteellä tehtiin projekti, jonka tarkoituksena oli saada kerättyä tietoa nuorten traumaattisen aivovamman saaneiden palveluntarpeesta ja elämäntilanteista. Työelämäkumppanina projektissa toimi Aivovammaliitto. Tietoja kerättiin  traumaattisen aivovamman saaneilta nuoria eri puolilta Suomea. Nuoret olivat innokkaita työskentelemään yhdessä ja heidän kanssaan sovittiin, että tietoja pyritään tuomaan näkyväksi tämänhetkiselle palvelujärjestelmälle.

Projektin ohjaajina toimivat TAMKista yliopettaja Merja Borgman vastuullisena vetäjänä ja Aivovammaliiton järjestösuunnittelija Kaija Koivisto työelämäohjaajana. Projektin työryhmässä oli kolme TAMKin opiskelijaa: Laura Sinkkonen sosiaalialan koulutusohjelmasta, Armi Heikkinen hoitotyön koulutusohjelmasta ja Liisa Uimari kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelmasta.

Tiedot saatiin Learning Cafe -työskentelyn avulla, jossa opiskelijat toimivat emäntinä itse suunnittelemissaan pöydissä. Learning Cafe:t toteutettiin kahteen otteeseen, syksyllä ja keväällä. Toinen tietojenkeräyskerta suunniteltiin ensimmäisen Cafe:n tietojen pohjalta. Pöydissä käsiteltiin esimerkiksi fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, joita nuoret olivat kokeneet ja myös millaisia onnistumisia heille on näistä aiheista tullut. Pöytien avulla kartoitettiin myös nuorten omia voimavaroja.

Tulokset olivat mieltä avartavia ja kiinnostavia. Niistä pystyy näkemään, kuinka aivovammaisen nuoren elämä voidaan tehdä vaikeaksi myös siltä taholta, jonka pitäisi olla auttamassa. Erityisesti esiin nousi erilaisten palveluiden hajanaisuus ja vaikea saatavuus. Myös vaikeaselkoisuutta kritisoitiin useaan otteeseen. Tähän työryhmämme ehdotti yksilön tarpeiden huomioimista palveluiden suunnittelussa ja erityisesti omaa henkilökohtaista sosiaaliohjaajaa tai -hoitajaa. Kuten eräs henkilö sanoi tutkimusta tehdessä: ”Ihminen on yksin järjestelmässä.” Tämä ongelma on ratkaistavissa, kunhan sen eteen tehtäisiin vain töitä.

Saimme nuorilta projektistamme paljon positiivista palautetta ja erityisesti toivottiin tiedon saamista erilaisten päättäjien käsiin. Projektin kautta nuoret myös tutustuivat toisiinsa ja kohtasivat vertaisiaan. Osa nuorista kertoi myös saaneensa onnistumisen tunnetta projektin työstämisen aikana. Meidän opiskelijoiden kokemukset tästä projektista olivat positiiviset. Opiskelijat kehuivat esimerkiksi projektin antamaa tietoisuutta aivovammaisen nuoren arjesta ja siitä selviytymisestä. Myös työskentelytapa sai kiitosta, sillä se oli osalle aivan uudenlainen tapa hankkia tietoa. Aivovammaliitto itse piti tuloksia arvokkaina ja käyttökelpoisina.

Lisää tuloksista ja tiedoista on mahdollista lukea tulevista Aivoituksista, joka on Aivovammaliiton oma lehti. 

Hyvinvoinnin Neloskierre:

TAMKin sisällä toimivan Hyvinvoinnin Neloskierteen projektien tarkoituksena on luoda suhde työelämän ja opiskelijoiden välillä ja näin luoda erilaisia oppimiskokemuksia. 

Lisätietoa Neloskierteestä voi löytää sivulta: http://neloskierre.tamk.fi/

Kirjoittaja: Laura Sinkkonen, sosiaalialan koulutusohjelma