Haluatko hyödyntää mobiililaitettasi TAMKissa?

Oletko koskaan nukkunut pommiin, pukenut sängyn vierässä lojuneet eiliset vaatteet päällesi ja lähtenyt kiireesti luennolle? Juokset koulun rappuset ylös tuskahiki valuen lumbustasi pitkin ja samalla mietitit, minkä selityksen kerrot myöhästymisen syyksi. Lopulta saavut tyhjään luokkatilaan ja näet taululla punaisella kirjoitetun tekstin; Luento peruttu. Entä, jos ilmoitus luennon peruuntumisesta tai luokkatilan vaihtumisesta tulisi suoraan tekstiviestillä puhelimeesi?


Viikolla 46 lähetetään TAMKin opiskelijoille sähköpostiin kysely, johon vastaamalla voit vaikuttaa mobiililaitteiden hyödyntämiseen ja käyttöönottoon TAMKissa. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa opiskelijoiden halukkuutta ja tarpeita mobiilipalveluille. Opettajille teetetään erillinen kyselylomake. Vastauksista ja tuloksista riippuen tavoitteena olisi ottaa prototyyppi käyttöön syksyllä 2011 ja päättää, mitä sovelluksia halutaan ottaa käyttöön aluksi. Toisin sanoen mielipiteelläsi ja vastauksillasi on oikeasti merkitystä. Kyselyn lisäksi pyritään haastattelemaan opiskelijoita, jotta saataisiin syvällisempää palautetta ja keskustelua aikaiseksi aiheesta.

Millainen olisi sinun huominen mobiilimaailmasi?

Tarvitseeko opetuksen olla pelkästään penkillä istumista ja Powerpointin seuraamista? Mitä muuta se voisi olla? Visioni on, että oppimisen tulisi olla sielä missä minäkin. Tietenkään paikanpäällä tapahtuvaa luentoa ei voida korvata kokonaan, mutta mielestäni vuorovaikutus voisi myös tapahtua puhumalla tai tekstiviestimällä toisen oppijan sekä ohjaajan kesken paikasta riippumatta. Opiskelijoille voitaisiin tarjota uudenlaisia interaktiivisia pedagogiikka malleja, joissa opettaja lähettää tehtävän oppilaan mobiililaitteeseen ja oppilas lähettää vastauksen tekstiviestillä. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Diili -ohjelmalle tyypillisiä aidossa ympäristössä ohjattuja tehtäviä. Näkisin, että TAMKin opettajat olisivat hyvinkin kiinnostuneita niin sanotuista kenttätehtävistä. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Kuka tietää, jos lähitulevaisuudessa koulun infotaulut olisivat kosketusnäytöllisiä ja mahdollistaisivat esimerkiksi luokkatilojen varaamisen kankean Reskapalvelun sijaan.


Jos asiaan liittyen heräsi kysymyksiä, niin vastaan mielelläni takaisin joko blogissa tai sähköpostitse. Tulkaa myös juttelemaan aiheesta kanssani. Sähköpostini on henri.molin@gmail.com

Kirjoittanut: Henri Molin

Sosiaalinen media – mahdollisuus vai mörkö opetuksessa

Tiedän, aiheesta on kirjoitettu ja keskusteltu loputtomiin. Itseänikin ärsyttää, kun luen päivittäin Kauppalehden uusimmat uutiset ja viimeistään neljännessä artikkelissa törmään Facebookia tai Applen sovelluksia koskevaan uutiseen. Tosiasia vain on, että SoMe (sosiaalinen media) on mullistanut pienempien ja ketterien sekä suurempienkin organisaatioiden toimintamalleja.

Muutama vuosi sitten aloitettiin useampia projekteja sosiaalisen median hyödyntämisestä oppimisen tukena. Naiivimpi opiskelija olisi sitä mieltä, että aina kaikki hauska tukahdutetaan ja SoMe on ainoastaan viihdekäyttöä varten. Halusimme tai emme, niin pian sosiaalisen median eri työkalut ja keinot otetaan käyttöön myös opetuksessa. Kysymys kuuluu, että miksi kyseinen aihe ärsyttää niin paljon?

Nykyinen opiskelija-sukupolvi on kasvanut tietokoneet sylissään ja matkapuhelimien kädessään. Asenteet, kuten "Tämä on jo vanha juttu", "Ei se tarjoa mitään uutta" tai "Opettajat eivät osaa käyttää", ovat vallitsevia opiskelijoiden keskuudessa, kun puhutaan SoMe:n käyttöönotosta opetuksessa. Asenneongelmako? Todennäköisesti, se voi olla sitäkin. Toisaalta se voi olla myös menttaliteetistä riippuvainen. Eräs määritelmä kuvaa sosiaalista mediaa osallistumisena ja vuorovaikuttamisena. Valitettavasti suomalaisten interaktiiviset taidot ja kyvykkyys ovat heikompia kuin ulkomaalaisten.

Ryhmätyöt ja ryhmässä vaikuttaminen nähdään usein heikkoutena niiden tarjoaman voimavaran sijaan. Usein ryhmässä muodostuu autoritäärinen kilpailutilanne, vaikka tarkoituksena on muodostaa parhaista mielipiteistä ja näkökulmista toimivin vaihtoehto. Itse olen opiskeluni aikana päässyt hyviin ryhmiin, joissa vuorovaikutus on ollut toimivaa. Jokainen ryhmäläinen on saanut ilmaista oman mielipiteensä ilman tuomitsevia katseita ja argumentteja. Työelämässä vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, minkä takia yritykset ovat oppilaitoksia edellä sosiaalisen median hyödyntämisessä.

Kyllähän TAMK:ssa opetetaan vuorovaikutustaitoja. Suurin osa kurssien projekteista toteutetaan ryhmätöinä, mutta opiskelijoiden halukkuuden vai pakottamisen ajamina? Moni vastaisi tähän, että haluaa tehdä projekteja ryhmätöinä. Miksi sitten sosiaalisen median hyödyntäminen nähdään eräänlaisena mörkönä - pakkona?

Pakottamisen vaikutukset nähtiin Yle:ltä näytetyssä pakkoruotsikeskustelussa. Pahimillaan sosiaalisen median laajempi käyttöönotto voisi jakaa opiskelijat kahdeksi eri "kuppikunnaksi". Toisaalta SoMe on voimavara ja edullinen resurssi, jota on typerää jättää hyödyntämättä. Kouluille se tarkoittaa kustannussäästöjä ja ketteryyttä. Opiskelijoille se on ajan säästämistä, helppoutta ja oman tietotaidon kehittämistä. Jälkimmäinen on mielestäni investointi työelämään siirtymiselle.

Kirjoittanut: Henri Molin

Mikä ihmeen opintotuki?

Voi *****! Valitettavasti tämä tulee ensimmäisenä mieleen lukiessa Aamulehteä, kun kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Politiikka on sinänsä kiinnostava aihe, mutta media on jälleen kerran onnistunut tekemään siitä todellisuutta suuremman numeron ja ainakin oma mittani on täynnä negatiivisten asioiden lietSONNASTA. Politiikassa on loppujen lopuksi kyse taloudesta, jota eri poliittisten puolueiden arvot ohjaavat. Ehdokkaiden arvoilla pyritään puolestaan kosiskelemaan äänestäjiä ja tukijoita. En tahdo astua kenenkään varpaille, mutta äänestäisitkö oikeasti henkilöä, jonka ainoana tavoitteena on "pakkoruotsin" poistaminen?

Miten politiikka vaikuttaa korkeakouluopiskeluun?

Jos ajattelen intressejäni korkeakouluopiskelijana, niin minulle tärkeitä asioita ovat muun muassa opintotuen korottaminen, ruuan-, asumisen- ja energian verotus sekä esitys korkeakoulumaksuista.

Opintotuki on yksi ainoita valtion maksavia avustuksia, jota ei ole sidottu indeksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden ostovoima on heikentynyt jatkuvasti. Vuonna 2008 opintuen enimmäismäärää nostettiin 259,01 eurosta 298 euroon. Samalla myös opintotuen tulorajoja nostettiin 30 % eli yhdeksältä kuukaudelta tukea nostava voi nykyään tienata 11 850 € vuodessa. Positiivinen poliittinen päätös, mutta kesti 16 vuotta edellisestä kerrasta, kun opintotukea korotettiin. 2,5 % inflaatiolla laskettuna nykyinen opintotuen enimmäismäärä 469,80 €/kk vastaa kymmenen vuoden päästä 367€/kk. Eli nyt kannattaa lähteä rilluttelamaan, kun opiskelijat saavat hyvää tukea?

Inflaation on mielenkiintoinen asia, mutta yksittäinen henkilö ei pysty vaikuttamaan siihen. Siksi on turhaa murehtia elintarvikkeiden ja vuokrien hintojen noususta, koska ne vain kuuluvat päivittäiseen elämiseen. Itselleni tärkempää on opintotuen tuloraja, jonka kanssa joudun kamppailemaan jatkuvasti. Tahtoisin tehdä enemmän töitä koulun ohessa ja kesälomalla, mutta se on käytännössä mahdotonta, jos tahdon saada täyden opintotuen. Voisin tietysti tehdä enemmän töitä ja nostaa vähemmän opintotukea. Toisaalta, miksi tekisin enemmän töitä, jos saan saman rahan "ilmaiseksi" valtiolta, kun lorvin kotona? Inhottavaa ajatella näin, mutta niin se vain menee. Jos valmistun ajoissa ja opintoni eivät viivästy, niin enkö ole oikeutettu parantamaan taloudellista elämäntilannettani? Ovatko opiskelijat toisen luokan kansalaisia? Jos asia kiinnostaa enemmän, niin käy vierailemassa Facebook-ryhmässä, jossa voit allekirjoittaa adressiin opintotuen sitomisesta indeksiin. Adressissa on tällä hetkellä noin 10 000 nimeä ja se toimitetaan eduskuntavaalien jälkeen Opetusministeriölle.

En ole kyseisen adressin kannattaja, koska opintotuen sitominen indeksiin ei ratkaisisi mitään. Onko kymmenen euroa vuodessa opiskelusi kannalta merkittävä? Kysymys ei ole siitä, miten valtio pystyisi takaamaan opiskelijoiden toimeentulon, vaan miten opiskelija voi itse varmistaa oman toimeentulonsa opiskelun ohessa.

Miksi äänestämään?

Toimiva vaalikirja ilman lässytystä

Kansanedustajakausi on neljä vuotta eli on hyvä selvittää, mitä ehdokkaat pyrkivät ajamaan eduskunnassa. Toisille se tarkoittaa yrittämiseen tai perheiden sosiaalietuuksiin liittyviä lainsäädäntöjä. Lisäksi minua kiinnostaa se, miten rahoitetaan suomalainen eläkejärjestelmä tulevaisuudessa. Tarkottaisiko tämä sitä, että opintotukea ei maksettaisi jatkossa ollenkaan vai joutuisinko maksamaan korkeampaa veroprosenttia? Ei kiitos!

Ensimmäinen vaalipaneelikin järjestettiin 3.2 TAMK:ssa. On todettava, että politikot ovat maailman taitavimpia kiertämään vastauksia. Harkimoa lainaten äänestäjä on oikeutettu sanomaan ehdokkaalle: "Lopeta toi lässytys ja vastaa kysymykseen!"
Kirjoittanut: Henri Molin

Rekrytoinnit työharjoitteluun ovat alkaneet

Useilla TAMKin opiskelijoilla alkaa olla ajankohtaista työharjoittelupaikan etsiminen ensi keväälle ja kesäksi. Yritykset ovat poikkeuksellisen ajoissa aloittaneet rekrytoimaan korkeakouluopiskelijoita työharjoittelua varten kuten varmaan moni muukin opiskelija on jo huomannut - toivottavasti. Toivottavaksi siksi, että parhaat harjoittelupaikat jaetaan tammi-helmikuu välisenä aikana ja mitä lähemmäksi kesää mennään, niin sitä harvemmin on paikkoja tarjolla. Mikä tukee väitettä, että parhaat työpaikat jaetaan alkuvuodesta? Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Alkuvuodesta aktiiviset yritykset ovat selviytyneet finanssikriisistä muita organisaatiota paremmin tai ovat saaneet yt-neuvottelunsa päätökseen. Ne yritykset, jotka ovat ajoissa rekrytoinnin suhteen, ovat todennäköisemmin taloudellisesti vakaampia ja uskovat liiketoimintansa kasvuun sekä tahtovat panostaa tulevaisuuteensa. Toisin sanoen opiskelijoiden mahdollisuudet hyvän työtoimenkuvan saamiseen ovat parhaimmat yli kymmeneen vuoteen ja parhaimmillaan voivat olla merkittäviä työpaikan saamiseen valmistuttuaan.

Kumpi on kampi?

Opiskelijoilla on usein erilaisia motiiveja työharjoittelupaikan suhteen. Jotkut tahtovat harjoittelupaikan, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa ja edesauttaisi työnsaantia jatkossa. Toisille riittää, kun pääsee tekemään oman alan töitä ja loput tyytyvät vain siihen, että harjoittelun saa tehtyä pois alta. Entä kuinka moni miettii, millaiseen organisaatioon tahtoo - pieneen vai suureen? Molemmissa on puolensa. Suuressa organisaatiossa voi saada helpommin jalkansa oven väliin ja varmistaa työllistymisensä valmistuttuaan. Henkilöstömäärältään isot yritykset myös rekrytoivat enemmän harjoittelijoita. Harjoittelupaikan saaminen pk-yrityksistä voi olla hankalaa ilman aikaisempaa työkokemusta tai näyttöä osaamisestaan, mutta työtehtävät voivat olla mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.

Omat kokemukset työharjoittelusta

Vuosi takaperin harjoittelupaikkaa hakiessani otin yhteyttä useisiin suurimpiin organisaatioihin ja sain ystävällisiä automaattisia vastauksia muotoa: "Kiitos yhteydenotostasi, olemme sinuun myöhemmin yhteydessä." Ajattelin perinteisten ja nimekkäiden yritysten rekrytoivan varmemmin ja jotenkin valmiiden lomakkeiden täyttäminenkin tuntui helpolle vaihtoehdolle avoimien hakemusten lähettämisen sijaan. Tosiasia on, että valmiit lomakkeet ovat todella persoonattomia ja yleensä hukkuvatkin satojen muiden hakijoiden massaan. Lopuksi päätin lähettää kymmeneen pienempään yritykseen avoimen hakemuksen, jossa ehdotin harjoitteluni toimenkuvaa omien intressien ja aiemman kokemuksen pohjalta. TULOS oli kahdeksan vastausta, joista neljä olivat positiivisia. Kävin kahdessa yrityksessä juttelemassa tarkemmin asiasta, joista valitsin mieleisemmän. Mitä sitten pääsin tekemään harjoittelussani? Pääsin tekemään mielenkiintoisia projekteja kuten markkinointi- ja asiakkuudenhallintaprojekteja, joista minulla ei aikaisemmin ollut kokemusta kuin teoriassa. Lopulta harjoittelusta muodostui työsuhde. Kiitos yritykselle, että aktiivisuus palkittiin.

Noviisin ohje

Mitä kautta etsiä harjoittelupaikkaa? Noviisin ohjeena voisi sanoa, että helppo tapa on hyödyntää tuttuja polkuja kuten mol.fi, studenwork.se ja yrityksien omia rekrytointisivuja. Yrityksien rantautuessa sosiaaliin medioihin, huomasin muutama päivä takaperin yritysten hakevan jopa Facebookin kautta harjoittelijoita. Vaikka tämä tyhmälle kuulostaisi monesta, niin suosittelen ehdottomasti myös Twitterin hyödyntämistä. Monet yritykset etsivät sitä kautta potentiaalisia harjoittelijoita medianomeista, restonomeista, insinööreistä ja tradenomeista.

Olen saanut yhden pätevän yleisohjeen jutellessani kuukausi takaperin muutaman yrityksien rekrytoinnista vastaavien henkilöiden kanssa. Sähköinen hakemus on lähes poikkeuksetta persoonaton, jos sitä ei tue fyysinen soitto tai käyminen yrityksessä - paina nimesi yrityksen mieleen.

Kirjoittanut: Henri Molin