”I want to live in America”

Pyynikkisalissa New Yorkin kadut ovat heränneet henkiin viimeisen kahden viikon aikana. Musikaali West Side Storyn ensi-iltaan on vielä reilut 3 viikkoa aikaa ja koko valtaisa työryhmä on täysillä teoksen kimpussa. Kun osa työryhmästä vasta aloittelee omaa panostaan, ovat toiset jo tehneet oman työnsä. Tammikuun ensimmäisellä viikolla Pyynikkisalissa kävi kuhina, kun TAMKin rakennusinsinööri- ja rakennusmestariopiskelijoista koostuva tiimi pystytti lavastaja Eija Mizohatan johdolla joulukuussa rakentamansa lavasteet. Musikaalin rakennusurakka oli toivottavasti ryhmälle antoisa ja erilainen kokemus. Samoin Tampereen ammattiopiston vaatetusalan opiskelijat ovat myös saaneet oman työnsä päätökseen, kun puvut ovat loppusovitusta myöten valmiit.

Viimeisen viikon ajan ovat näyttämöharjoitukset pyörineet Pyynikkisalissa. Ohjaaja Markku Nenosella on tiivis urakka, koko musikaali pitäisi nimittäin saada kasaan kolmen viikon aikana. Syksyn 2010 aikana on kuitenkin jo aktiivisesti harjoiteltu musiikkinumeroiden lauluja ja koreografioita. Tunnelma harjoituksissa on tiivis ja kaikki esiintyjät ovat erittäin motivoituneita ja tekevät töitä innolla.

Ensi viikolla 40 henkinen orkesteri kokoontuu ensimmäisiin harjoituksiin kapellimestari Ari Angervon johdolla. Konservatorion käytävillä on ollut viime viikot hauska kulkea, kun lähes joka luokasta kuuluu West Side Storyn säveliä, milloin milläkin instrumentilla.

Jännityksellä odotan tiistaita 25.1., jolloin orkesteri tulee mukaan näyttämöharjoituksiin. Tällöin viimeistään puhalletaan teos henkiin ja uskon että se kohoaa korkealle! Torstaina 10.2. ensi-illan jälkeen on aika juhlia kaikkien panosta koko 100 hengen työryhmän voimin.

Teksti: Anu Lainio, tuottaja, TAMK Musiikki

Uudet sosiaali- ja terveysalan opiskelijat aloittivat opintonsa

132 uutta sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa aloitti opintonsa TAMKissa 11.1.2011. Opiskelijoista 110 opiskelee nuorten koulutuksessa ja 22 aikuiskoulutuksessa. Kävimme kyselemässä uusien opiskelijoiden fiiliksiä opiskelusta ja tunnelmia ensimmäisestä opiskeluviikosta.

Terveydenhoitajiksi opiskelevat Tytti Heiskanen, Alina Tuomisaari, Anu Parikka ja Taija Suomalainen odottavat innolla opintojen alkua. Orientoivan viikon aikana tytöt ovat tutustuneet TAMKin tiloihin ja toimintaan.








Tytti Heiskasella ja Alina Tuomisaarella on hyvät fiilikset opintojen alusta ja tulevista terveydenhoitajan opinnoista.










Milla Peltonen ja Laura Lehtola aloittavat terveydenhoitaja-opintonsa hyvissä mielin.

Uusia ja innokkaita kätilö-opiskelijoita.

Kätilö-opintonsa aloittava Titta Mäkinen on tyytyväinen selkeään ja tiiviseen orientaatioviikon sisältöön. Titta odottaa kovasti pääsevänsä opiskeluissaan vauhtiin.

Kätilöksi opiskeleva Sonia Lång ja opintosihteeri Milja Kaartinen.

Tervetuloa uudet opiskelijat ja tsemppiä opintohin!

Rekrytoinnit työharjoitteluun ovat alkaneet

Useilla TAMKin opiskelijoilla alkaa olla ajankohtaista työharjoittelupaikan etsiminen ensi keväälle ja kesäksi. Yritykset ovat poikkeuksellisen ajoissa aloittaneet rekrytoimaan korkeakouluopiskelijoita työharjoittelua varten kuten varmaan moni muukin opiskelija on jo huomannut - toivottavasti. Toivottavaksi siksi, että parhaat harjoittelupaikat jaetaan tammi-helmikuu välisenä aikana ja mitä lähemmäksi kesää mennään, niin sitä harvemmin on paikkoja tarjolla. Mikä tukee väitettä, että parhaat työpaikat jaetaan alkuvuodesta? Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Alkuvuodesta aktiiviset yritykset ovat selviytyneet finanssikriisistä muita organisaatiota paremmin tai ovat saaneet yt-neuvottelunsa päätökseen. Ne yritykset, jotka ovat ajoissa rekrytoinnin suhteen, ovat todennäköisemmin taloudellisesti vakaampia ja uskovat liiketoimintansa kasvuun sekä tahtovat panostaa tulevaisuuteensa. Toisin sanoen opiskelijoiden mahdollisuudet hyvän työtoimenkuvan saamiseen ovat parhaimmat yli kymmeneen vuoteen ja parhaimmillaan voivat olla merkittäviä työpaikan saamiseen valmistuttuaan.

Kumpi on kampi?

Opiskelijoilla on usein erilaisia motiiveja työharjoittelupaikan suhteen. Jotkut tahtovat harjoittelupaikan, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa ja edesauttaisi työnsaantia jatkossa. Toisille riittää, kun pääsee tekemään oman alan töitä ja loput tyytyvät vain siihen, että harjoittelun saa tehtyä pois alta. Entä kuinka moni miettii, millaiseen organisaatioon tahtoo - pieneen vai suureen? Molemmissa on puolensa. Suuressa organisaatiossa voi saada helpommin jalkansa oven väliin ja varmistaa työllistymisensä valmistuttuaan. Henkilöstömäärältään isot yritykset myös rekrytoivat enemmän harjoittelijoita. Harjoittelupaikan saaminen pk-yrityksistä voi olla hankalaa ilman aikaisempaa työkokemusta tai näyttöä osaamisestaan, mutta työtehtävät voivat olla mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.

Omat kokemukset työharjoittelusta

Vuosi takaperin harjoittelupaikkaa hakiessani otin yhteyttä useisiin suurimpiin organisaatioihin ja sain ystävällisiä automaattisia vastauksia muotoa: "Kiitos yhteydenotostasi, olemme sinuun myöhemmin yhteydessä." Ajattelin perinteisten ja nimekkäiden yritysten rekrytoivan varmemmin ja jotenkin valmiiden lomakkeiden täyttäminenkin tuntui helpolle vaihtoehdolle avoimien hakemusten lähettämisen sijaan. Tosiasia on, että valmiit lomakkeet ovat todella persoonattomia ja yleensä hukkuvatkin satojen muiden hakijoiden massaan. Lopuksi päätin lähettää kymmeneen pienempään yritykseen avoimen hakemuksen, jossa ehdotin harjoitteluni toimenkuvaa omien intressien ja aiemman kokemuksen pohjalta. TULOS oli kahdeksan vastausta, joista neljä olivat positiivisia. Kävin kahdessa yrityksessä juttelemassa tarkemmin asiasta, joista valitsin mieleisemmän. Mitä sitten pääsin tekemään harjoittelussani? Pääsin tekemään mielenkiintoisia projekteja kuten markkinointi- ja asiakkuudenhallintaprojekteja, joista minulla ei aikaisemmin ollut kokemusta kuin teoriassa. Lopulta harjoittelusta muodostui työsuhde. Kiitos yritykselle, että aktiivisuus palkittiin.

Noviisin ohje

Mitä kautta etsiä harjoittelupaikkaa? Noviisin ohjeena voisi sanoa, että helppo tapa on hyödyntää tuttuja polkuja kuten mol.fi, studenwork.se ja yrityksien omia rekrytointisivuja. Yrityksien rantautuessa sosiaaliin medioihin, huomasin muutama päivä takaperin yritysten hakevan jopa Facebookin kautta harjoittelijoita. Vaikka tämä tyhmälle kuulostaisi monesta, niin suosittelen ehdottomasti myös Twitterin hyödyntämistä. Monet yritykset etsivät sitä kautta potentiaalisia harjoittelijoita medianomeista, restonomeista, insinööreistä ja tradenomeista.

Olen saanut yhden pätevän yleisohjeen jutellessani kuukausi takaperin muutaman yrityksien rekrytoinnista vastaavien henkilöiden kanssa. Sähköinen hakemus on lähes poikkeuksetta persoonaton, jos sitä ei tue fyysinen soitto tai käyminen yrityksessä - paina nimesi yrityksen mieleen.

Kirjoittanut: Henri Molin

Senioribändi videolla

Kuvasimme syyskuussa 2010 Virtain Swing Bandin albumin nauhoituksia. Bändi toteutti esikoisalbuminsa yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain yksikön opiskelijoiden kanssa. Virtain Swing Band koostuu muutamaa jäsentä lukuunottamatta seniorimuusikoista, ja projekti on ideoitu ja toteutettu yhteistyössä TAMKin Aktiivisesti ikääntyen Pirkanmaalla - hankkeen kanssa. Levy ilmestyi marraskuussa 2010.

Levynnauhoitusprosessi oli osa digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin opiskelijoiden opintoja. Me käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat vastasimme prosessin taltioimisesta videolle. Hieman esimakua projektista saimme jo toukokuussa 2010, kun kuvasimme demon nauhoituksia. Videota tekemässä oli opiskelijoita eri vuosikursseilta.

Mukana olleet opiskelijat saivat hyvää harjoitusta monikamerakuvaamisesta. Levyn nauhoitusten taltioiminen eroaa esimerkiksi fiktion kuvaamisesta siinä, että tapahtumia ei voi tietää tarkkaan etukäteen. Mitä tahansa saattaa tapahtua, ja sen mukaan menetellään. Uusintaottojakaan ei ole välttämättä mahdollista ottaa. Pitää myös ottaa huomioon että ollaan kuvaamassa toisia ihmisiä tekemässä työtään. Kuvausryhmä ei saisi aiheuttaa häiriötä vaan sen pitäisi olla niin näkymätön kuin mahdollista.

Työryhmässämme oli myös dokumenttiryhmä, joka haastatteli muusikoita. Koska senioreiden kanssa toimiminen ei ole viestinnän opiskelijalle aivan arkipäivää, oli sekin mielenkiintoinen kokemus. Kuvatusta materiaalista leikattiin noin viisiminuuttinen kooste, joka on nyt nähtävillä internetissä.

Teksti: Iina Lehto

Ohjaus: Anette Siili
Leikkaus: Iina Lehto
Kuvaus: Malgorzata Zaremba, Rauli Hirvilammi, Aino Kovalainen, Jenni Juhola
Dokumenttiryhmä: Laura Sivonen, Jasper Mäkinen, Erika Helenius

Kiitos: Janne Tauriainen, Heikki Humppila, Jyrki Luoma-aho, Teemu Kinnunen, Virtain Swing Band, AiP-hanke/ Tarja Heinonen

Virtain Swing Band:

Kalman Horvath - piano/laulu,
Rauno Ilvespakka - kitara/laulu,
Antti Kuurila - laulu/kitara
Antti Lahti-Nuuttila - trumpetti,
Annina Mäkäräinen - laulu/viulu,
Tuomo Mäntylä - saxofoni,
Veikko Ruohomäki - rummut,
Kai Santala - laulu, saxofoni,
Maija Seppälä - laulu,
Pekka Viertola - bassokitara.

Osaavat opettajat

Onko ihme, että joudumme nostamaan eläkeikää, kun iso joukko parhaassa työiässä olevia on jossain muualla kuin sorvin ääressä? Parempi tietysti koulun penkillä, kuin jatkuvasti downsiftaamassa, mutta kalliiksi tulee yhteiskunnalle. Jokainen voisi miettiä omalla kohdaltaan, kummasta päästä mieluummin pidentää työuraansa?

Perusopetuksen vastuuta koko ikäluokan siirtymisestä toiselle asteelle olisi hyvä korostaa. Peruskoulun tärkeänä tehtävänä on jokaisen nuoren kiinnostuksen herättäminen omasta tulevaisuudesta. Nuoret tarvitsevat jo kouluaikana omakohtaisia kokemuksia työelämästä. Opinto-ohjaajien lisäksi nuorten tulevaisuusvalintojen tukemisessa tarvitaan kaikkien opettajien ja koko kouluyhteisön roolin vahvistamista. Monipuolisten oppimiskokemusten, omakohtaisten työelämäkokemusten ja esimerkkien avulla on mahdollista herättää kiinnostus koulutus- ja uravalintoihin jokaisen nuoren omista lähtökohdista.

Yleisin syy työpaikkojen sairaspoissaoloihin on nykyisin mielenterveydelliset syyt ja yhä nuorempien mieli järkkyy. Miksi? Siksi, että monelta tämän päivän nuorelta puuttuu unelmat? Tulevaisuudelta on pohja pois, koska kaikki on saavutettu jo ennen kuin peruskoulu on saatu päätökseen. Jos ei ole tarvinnut tehdä töitä saadakseen itselleen ajokortin tai auton, jos ei ole tarvinnut haaveilla ulkomaanmatkasta, vaan on voinut laittaa repun selkään ja lähteä. Jos ei ole unelma-ammattia, mihin tähdätä, kun ilman sitäkin, elämä on mukavaa ja helppoa.

Asenne ratkaisi –kuulee usein sanottavan rekrytointitilanteessa. Töitä on tarjolla hyville tyypeille. Mutta jos asennetta ei ole? Tai hyväksi tyypiksi ei tule ainoastaan tietotaito –osaamisella. Tuntuu olevan vaikeaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta, oppia asennetta vasta ammatillisten opintojen vaiheessa. Helpommaksi se kuitenkin tulee, kun tämän tyyppisiin asioihin kiinnitetään huomiota jo perusopetuksessa.

Koulu voisi vahvistaa entistä enemmän yhteiskunnassa tarvittavia kansalaisen taitoja: ajattelun taitoa, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoja, käden ja ilmaisun taitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitoja.

Heikkouksien tuijottaminen ja esteiden ja ongelmien kaiveleminen tuntuu latistavan yksilön entisestään. Sehän ei ole oppilaan vika, minkälaiset hänen geeninsä ovat tai jos vanhemmat ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät ole tajunneet kannustaa lastaan koulumenestyjän tielle. Jokaisessa lapsessa asuu kuitenkin varmasti halu pärjätä ja menestyä. Jos yhteiskunta on ennättänyt lytistää lapsen, kouluilla on vielä mahdollisuus kannustaa heikompikin yksilö löytämään vahvuutensa. Opettajilla on tässä iso ja tärkeä rooli.

Kirjoittaja: Johanna Kaplas, asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK