ProLearning - tiimiyrittäjyyden opiskelua Namibiassa

 

Opiskelen TAMKissa yrittäjyyttä liiketalouden suuntautumisvaihtoehdossa Proakatemialla, missä opiskelu on tiimissä työskentelyä ja tiimiyrityksen pyörittämistä. Meillä on oma yritys ja 2,5 vuoden ajan opimme käytännön työllä millaista yritysmaailmassa ja siinä toimiminen on. Teemme projekteja ulkopuolisille tahoille, keskustelemme tiimissä, kehitämme yritystämme, luemme kirjoja, käymme seminaareissa ja opimme toisiltamme. Tässä suuntautumisvaihtoehdossa omien haaveiden toteuttaminen on mahdollista! Minulle yksi haaveistani toteutui kun lähdin opiskelijavaihtoon Namibiaan Proakatemian idealla toimivaan ohjelmaan ProLearningiin. 

Päätökseni lähteä vaihtoon syntyi halusta nähdä myös Euroopan ulkopuolista maailmaa ja kokea miltä tuntuu opiskella jossain muualla. Erityisesti minua kiinnosti myös nähdä miten Proakatemian ideaa toteutetaan aivan erilaisissa olosuhteissa ja kulttuurissa, onko yrittäjyydessä ja sen opiskelemisessa eroja Suomen ja Afrikan välillä.

Namibialaisten nuorten kanssa työskentely oli erittäin motivoivaa, sillä maassa jonka talous on hitaasti kasvussa myös nuorten yrittäjähenkisten ihmisten into ja palo tulevaisuuden näkymien parantamiseksi on suuri.  Pääsin vaihtoni aikana olemaan ProLearningin tiimiyrittäjien päivittäisessä toiminnassa mukana ja huomasin miten olosuhteista ja kulttuurista huolimatta nuorilla ympäri maailmaa on samat toiveet ja tavoitteet tulevaisuuden suhteen. Yrittäjänä oleminen vaatii määrätietoisuutta, vastuunottokykyä, rohkeutta ja vähän luovaa hulluutta ja tätä kaikkea löytyy niin Namibian kuin Suomenkin tiimiyrittäjistä. 

Opin vaihtoni aikana yrittäjälle tärkeän taidon joka afrikkalaisessa kulttuurissa tuntui olevan paremmin omaksuttu kuin meillä Suomessa, nimittäin hetkestä nauttimisen. Tuntuu että Suomessa hyvin helposti ajaudutaan siihen pisteeseen että mikään ei riitä ja stressikäyrä kasvaa koko ajan, sen sijaan afrikkalaisessa kulttuurissa osataan ottaa myös rennosti ja töitä ei tehdä ryppyotsaisena vaan kohdataan seuraavan päivän haasteet vasta silloin eikä murehdita niistä etukäteen. Kaiken kaikkiaan vaihtoaika avasi silmäni sille, vaikka yrittäjänä toimiminen onkin kovaa työtä, siitä täytyy myös muistaa nauttia ja osata iloita jo saavuttamistaan asioista. Tekemällä oppiminen on haastava muoto opiskella, mutta se antaa myös uskoa ja luottamusta siitä että tulevaisuudessa olemme vahvoja kohtaamaan yritysmaailman haasteet olimme sitten Suomessa tai Afrikassa.

Muistelen vaihtoaikaani Afrikassa suurella lämmöllä ja rakkaudella, paikallinen kulttuuri ja avoimet, puheliaat ja hymyilevät ihmiset tekivät vaihdostani unohtumattoman kokemuksen ja en pitäisi tulevaisuudessa ollenkaan mahdottomana että lähtisin yrittäjäksi Afrikkaan. Kuka tietää. Elämä on mahdollisuuksia täynnä! 

Teksti ja kuvat: Suvi-Tuuli Heiskanen

Tehrään tästä ny numeroo

Kuinka moni on kuullut esityksen tai lukenut siitä, kuinka hierarkkiset ”ylhäältä alaspäin” organisaatiot eivät enää ole tätä päivää, kun toiminta perustuu vuorovaikutukseen, avoimuuteen ja luottamukseen? Ja innostunut asiasta yhtä paljon kuin minä. Aika moni veikkaisin. Vaan kuinka monta virastoa, yritystä tai oppilaitosta olet tavannut, joka puhumisen sijaan on ottanut toiminnassaan nämä asiat huomioon ja toteuttaa niitä johtamisessa tosissaan?

Pirkanmaan yliopisto- ja korkeakoulutoimijoilla on merkittävä osa alueensa kehittämisessä. Yliopistojen keskittyessä tieteellisen tutkimuksen vahvistamiseen ammattikorkeakoulujen merkitys alueellisessa innovaatiotoiminnassa korostuu. Ammattikorkeakouluille on annettu keskeinen rooli koordinoida, luoda ja kehittää alueensa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) -toimintaa, jonka perustarkoituksena on olla työelämää ja aluekehitystä tukevaa, alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.  TKI-toiminta luo parhaimmillaan pk-yritysten toivoman matalan kynnyksen kehittää toimintaansa yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa.

Pirkanmaalaiset yritykset hakevat kumppanuussuhdetta korkeakouluihin ja ovat edelleen, kaiken murroksen ja globalisaation keskellä, erityisen kiinnostuneita lähialueensa oppilaitosten mahdollisuudesta tarjota sopivaa koulutusta ja tutkimusta. Kilpailukykyä tukevat uudet näkökulmat ja epätavallisetkin lähestymistavat yritysten ja oppilaitosten yhteistyön kehittämisessä ovat tervetulleita.  Kansainvälisessä liiketoiminnassa yritykset tarvitsevat osaamista, johon yksittäisen korkeakoulun resurssit tai osaaminen eivät riitä. Tällaisessa tilanteessa oppilaitokset voivat tehdä yhteistyötä sekä alueellisesti että kansainvälisesti. UNIPOLI- yhteistyön tiivistäminen tasokkaan kansainvälisen koulutuksen tuottamiseksi on välttämätöntä ja yhteistyö voisi ulottua aina 2. asteelle saakka.

Tieto on hyödykkeenä siitä merkillinen, että sen arvo kasvaa käyttämällä. Jos aiomme löytää toimintaan sellaista osaamista, jota muilla ei ole, joka on vaikeasti jäljitettävää ja jonka varassa olemme loistavia tulevaisuudessakin, valtaa on tiedon jakaminen, ei sen säilöminen. Kukaan ei voi hallita tietoa. Ja tämä ajatus tulee osata välittää myös opiskelijoillemme. Tiedon käsittely, analysointi, soveltaminen ja jakaminen ovat keskeisiä. Miten sen teemme, miten opetuksessa välitämme näitä osaamisia eteenpäin? Minkälaiset opetusmenetelmät ja teknologiat tukevat tavoitetta ja olemmeko valmiita ne oppimaan ja niitä käyttämään?

Tulevaisuudessa työ tehdään entistä enemmän erilaisissa yhteisöissä ja projekteissa, jotka vaihtuvat säännönmukaisesti. Osaamisen johtamisessa nousee yhteistyön kautta tapahtuva osaamisen kehittäminen ja jakaminen mm. vuorovaikutustaidot sekä palvelu- ja verkosto-osaaminen ovat tiedon ohella vähintäänkin yhtä merkittäviä asioita. Jotta voimme välittää tätä osaamista muille, on meidän itse oltava tekemässä asioita vuorovaikutteisesti ja rajoja ylittäen.

Toimintatavan muutokseen johtaa viimeistään opiskelijoiden muuttuminen. Heillä on jo nyt sellaisia valmiuksia, jotka edellyttävät opetuksen painopisteen siirtämistä tiedon jakamisesta opetusmenetelmiin ja oppimiseen. Pisteenä i:n päälle on internet, joka juoksee vauhdilla eteenpäin. Opettajan rooli ja toimintatapaa muuttuvat.

Ei ole helppoa ymmärtää ja ennakoida muutosta, varsinkin kun katsomme sitä lähes poikkeuksetta menneen maailman käsitteiden läpi. Joka tapauksessa ennakointi tulisi kytkeä tiiviisti osaksi alueen viranomaisten ja oppilaitosten strategiaprosesseja sekä oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämistä.  Hienointa on se, että tehdäksemme asiat paremmin ja uudella tavalla, voimme tehdä ne yhdessä!

Teksti: Päivi Myllykangas, aluepäällikkö,  Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Mikä ihmeen opintotuki?

Voi *****! Valitettavasti tämä tulee ensimmäisenä mieleen lukiessa Aamulehteä, kun kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Politiikka on sinänsä kiinnostava aihe, mutta media on jälleen kerran onnistunut tekemään siitä todellisuutta suuremman numeron ja ainakin oma mittani on täynnä negatiivisten asioiden lietSONNASTA. Politiikassa on loppujen lopuksi kyse taloudesta, jota eri poliittisten puolueiden arvot ohjaavat. Ehdokkaiden arvoilla pyritään puolestaan kosiskelemaan äänestäjiä ja tukijoita. En tahdo astua kenenkään varpaille, mutta äänestäisitkö oikeasti henkilöä, jonka ainoana tavoitteena on "pakkoruotsin" poistaminen?

Miten politiikka vaikuttaa korkeakouluopiskeluun?

Jos ajattelen intressejäni korkeakouluopiskelijana, niin minulle tärkeitä asioita ovat muun muassa opintotuen korottaminen, ruuan-, asumisen- ja energian verotus sekä esitys korkeakoulumaksuista.

Opintotuki on yksi ainoita valtion maksavia avustuksia, jota ei ole sidottu indeksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden ostovoima on heikentynyt jatkuvasti. Vuonna 2008 opintuen enimmäismäärää nostettiin 259,01 eurosta 298 euroon. Samalla myös opintotuen tulorajoja nostettiin 30 % eli yhdeksältä kuukaudelta tukea nostava voi nykyään tienata 11 850 € vuodessa. Positiivinen poliittinen päätös, mutta kesti 16 vuotta edellisestä kerrasta, kun opintotukea korotettiin. 2,5 % inflaatiolla laskettuna nykyinen opintotuen enimmäismäärä 469,80 €/kk vastaa kymmenen vuoden päästä 367€/kk. Eli nyt kannattaa lähteä rilluttelamaan, kun opiskelijat saavat hyvää tukea?

Inflaation on mielenkiintoinen asia, mutta yksittäinen henkilö ei pysty vaikuttamaan siihen. Siksi on turhaa murehtia elintarvikkeiden ja vuokrien hintojen noususta, koska ne vain kuuluvat päivittäiseen elämiseen. Itselleni tärkempää on opintotuen tuloraja, jonka kanssa joudun kamppailemaan jatkuvasti. Tahtoisin tehdä enemmän töitä koulun ohessa ja kesälomalla, mutta se on käytännössä mahdotonta, jos tahdon saada täyden opintotuen. Voisin tietysti tehdä enemmän töitä ja nostaa vähemmän opintotukea. Toisaalta, miksi tekisin enemmän töitä, jos saan saman rahan "ilmaiseksi" valtiolta, kun lorvin kotona? Inhottavaa ajatella näin, mutta niin se vain menee. Jos valmistun ajoissa ja opintoni eivät viivästy, niin enkö ole oikeutettu parantamaan taloudellista elämäntilannettani? Ovatko opiskelijat toisen luokan kansalaisia? Jos asia kiinnostaa enemmän, niin käy vierailemassa Facebook-ryhmässä, jossa voit allekirjoittaa adressiin opintotuen sitomisesta indeksiin. Adressissa on tällä hetkellä noin 10 000 nimeä ja se toimitetaan eduskuntavaalien jälkeen Opetusministeriölle.

En ole kyseisen adressin kannattaja, koska opintotuen sitominen indeksiin ei ratkaisisi mitään. Onko kymmenen euroa vuodessa opiskelusi kannalta merkittävä? Kysymys ei ole siitä, miten valtio pystyisi takaamaan opiskelijoiden toimeentulon, vaan miten opiskelija voi itse varmistaa oman toimeentulonsa opiskelun ohessa.

Miksi äänestämään?

Toimiva vaalikirja ilman lässytystä

Kansanedustajakausi on neljä vuotta eli on hyvä selvittää, mitä ehdokkaat pyrkivät ajamaan eduskunnassa. Toisille se tarkoittaa yrittämiseen tai perheiden sosiaalietuuksiin liittyviä lainsäädäntöjä. Lisäksi minua kiinnostaa se, miten rahoitetaan suomalainen eläkejärjestelmä tulevaisuudessa. Tarkottaisiko tämä sitä, että opintotukea ei maksettaisi jatkossa ollenkaan vai joutuisinko maksamaan korkeampaa veroprosenttia? Ei kiitos!

Ensimmäinen vaalipaneelikin järjestettiin 3.2 TAMK:ssa. On todettava, että politikot ovat maailman taitavimpia kiertämään vastauksia. Harkimoa lainaten äänestäjä on oikeutettu sanomaan ehdokkaalle: "Lopeta toi lässytys ja vastaa kysymykseen!"
Kirjoittanut: Henri Molin

1000 palaa

Kävin viime syksynä hakemassa joitain vanhoja tavaroitani pois lapsuudenkodistani ja isä oli nostanut minua varten esille mm. 1000 palan palapelin: Max Mordillon Party Puzzlen vuodelta 1973. Tavaran paljoudesta ja ajanpuutteesta huolimatta päätin ottaa sen mukaan, sillä kannessa oleva kuva nosti pintaan mukavia muistoja.

Koin 1000 palan palapelin tietynlaisena haasteena ja kuten minkä tahansa työ- tai kouluprojektin, aloitin palapelin kokoamisen raivaamalla sille aikaa ja tilaa elämässäni (ja tässä tapauksessa myös asuntoni kirjoituspöydällä). Kääntelin palat yksitellen oikein päin ja palojen määrästä, väriskaalasta ja sekasorrosta huolimatta aloin kasata samanvärisiä, mahdollisesti lähekkäin kuuluvia paloja omiin kasoihinsa ja luoda jonkinlaista hierarkiaa kirjoituspöydälläni vallitsevan palakaaoksen keskelle.

Voin kertoa, että pelkästään tuo priorisointi ja jaottelu vei aikaa tuntitolkulla. Tästä kaikesta johtuen aloinkin pohtia, oliko touhussa mitään järkeä? Tuskin olikaan, sillä en ollut koonnut palapelejä viimeiseen 15 vuoteen, mutta jostain syystä halusin kuitenkin koota juuri tämän palapelin. Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.

Vastaavanlainen fiilis valtasi minut monesti opiskeluaikana, kun aamuyön pikkutunteina puursin jonkun projektin parissa, deadlinen hengittäessä niskaan. Tässä tapauksessa suurin ero lienee se, ettei kukaan tulisi arvostelemaan lopputulosta, eikä palapelin valmistumiselle ollut mitään määräaikaa... tai jos olikin, niin korkeintaan omassa päässäni. En kuitenkaan pidä keskeneräisyydestä, joten potkin itse itseäni kokoamisen pariin vähintään tunniksi, lähes joka ilta.

Muutama viikko vierähti yllättävän nopeasti ja palapelikin eteni hiljalleen. Mielessäni pyöri moneen otteeseen ajatus: mitä jos siitä puuttuu paloja? Onko tässä mitään mieltä, jos en voi olla varma lopputuloksen onnistumisesta? Palapelin voisi kuvitella symboloivan tietyllä tapaa opiskelua, työelämää ja oikeastaan elämää yleensäkin: 1000 palaa on kerralla koottavaksi mahdoton projekti, mutta lajittelun, priorisoinnin ja aikataulutuksen avulla suuremmankin kokonaisuuden hahmottaminen on mahdollista.

Sain harmikseni kuitenkin huomata, että taannoiset pelkoni olivat olleet aiheellisia. Noin kuukauden mittaisen projektin loppuvaiheilla jouduin toteamaan, että palapelistäni oli lopulta kadonnut vuosien saatossa yksi olennainen pala, keskeltä kuvaa. Yksi_ainoa_pala. Tässä vaiheessa minulla oli kaksi vaihtoehtoa – joko lopettaa kokoaminen ja kipata koko komeus Molokin kitaan tai vaihtoehtoisesti jatkaa ja toivoa, ettei puuttuvia paloja ilmenisi enempää. Alkupettymyksestä toivuttuani päätin kuitenkin jatkaa ja lopulta huomasin olevani tyytyväinen siihen, että vein aloittamani projektini loppuun asti, siltä osin kuin se oli mahdollista.

Monesti juuri näistä vajavaisista, turhauttavista ja työläistä projekteista jää lopulta eniten käteen. Enkä nyt väitä, että juuri tämä palapeli olisi minulle mitään suurta oppia taannut, mutta se sai minut sentään pohtimaan työskentelytapojani ja poikipa se ainakin tämän blogitekstin.

Tälläkin hetkellä tuo palapeli on kirjoituspöydälläni ja siihen se toistaiseksi jääkin. Se saa jäädä muistuttamaan minua siitä, ettei yhden palan puuttuminen aina estä olemasta tyytyväinen omaan tekemiseen, saati sitten estä hahmottamasta kokonaiskuvaa.

Teksti ja kuva: Essi Kannelkoski. Kirjoittaja on TAMKista Tamkoon siirtynyt perfektionistisiakin piirteitä ilmentävä medianomi.

Sanoja sanoittamisesta onnistuneeseen opinnäytetyöhön

Yksi etappi elämässä on nyt sitten saavutettu, sillä opinnäytetyöni on valmis ja valmistuminen Tampereen ammattikorkeakoulusta tapahtunut. Opinnäytetyöni tekoprosessi oli pitkä ja kivinen tie. Valitsin aiheeni "Sanoista tekoihin - Vähät Valitan -albumin sanoituksien tuotanto" jo paria vuotta ennen työni lopulliseen muotoon saamista. Aihevalinta oli helppo, sillä lopputyöni kirjoittamisen ohella julkaisin juurikin tämän samaisen Vähät Valitan -debyyttialbumini artistinimellä Timi Lexikon. Levy poiki kesällä 2010 mm. kohtalaisesti menestyneen Reivaa-sinkun. Työskentelin samaan aikaan myös Sony Music Entertainment Finland Oy:n palveluksessa markkinointiassistenttina. Molemmat projektit ottivat aikansa ja energiansa, joten varsinainen rutistus opinnäytetyön kirjoittamisessa osui viime vuoden lopulle.

Vähät Valitan kansikuva.

Olen kirjoittanut sanoituksia enemmän tai vähemmän tosissani viimeiset kymmenen vuotta. Sävellystouhun olen ajan saatossa sen sijaan jättänyt suosiolla sitä hommaa paremmin osaaville. Näinpä tahdoin opinnäytetyössänikin keskittyä pelkästään sanoituksiin. Luin paljon laulujen sanoittamista koskevaa kirjallisuutta, analysoin omia tekstejäni sekä haastattelin Sony Musicin A&R Janne Halmkronaa sanoittajan näkökulmasta. Vaikka lopputyön kanssa tuskailu aiheuttikin stressiä, toistuvaa epävarmuuden tunnetta omasta osaamisestani sekä tuntien hikoilemista tietokoneen äärellä, voin rehellisesti myöntää työn tekemisen kannattaneen. Omia tekstejäni uudelleen ja uudelleen tarkastellessani huomasin olevani verrattain monipuolinen ja osaava sanoittaja, vaikka laulujen tekstien tekemiseen ei oikeaa tai väärää tapaa olekaan. Opin myös tuntemaan tekstien mahdollisia kulkuväyliä sanoittajan tietokoneen kovalevyltä aina esiintyvien artistien albumeille asti, mistä on varmasti apua tulevaisuudessa.

Lopputyön loppuunsaamisfiilistelyä.
Sama ilme säilynee naamallani kuukausia.

Lopullisesti pystyin pyyhkimään tämän projektin aiheuttamat hikikarpalot otsaltani tammikuussa 2011, kun sain sähköpostiini huojentavan tiedon: Opinnäytetyöni on hyväksytty nätisti arvosanalla 4. Huh! Tästä eteenpäin elämä jatkuu kirjoittaessa lisää biisejä niin toiselle Timi Lexikon -albumille kuin muillekin artisteille.

Teksti: Timo Leskinen / Digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin suuntautumisvaihtoehto/ TAMK Virrat

Lue koko opinnäytetyö Theseuksesta.


www.facebook.com/timilexikon
www.myspace.com/timilexikon
www.timilexikon.com