Levutusta Skotlannissa!

Levutuksella tarkoitetaan yleensä pelihahmon kehittämistä (eng. Level Up). "Isi menee nyt hetkeksi levuttamaan warrioriansa" -lause saattaa kuulostaa joillekin heprealta. World Of Warcraftia pelaavan teinin korvaan se on ihan ymmärrettävä lause ja saa myös isin katu-uskottavuuden nousemaan. Pelit ovat monessa perheessä arkipäivää. Voisin väittää että pelien pelaamisesta on tullut hyväksyttävämpää kuin se oli aikaisemmin. Kaikki eivät pidä niitä enää lasten leikkinä, myös aikuisille on annettu lupa pitää hauskaa, oppia ja nauttia pelien parissa. Pelit eivät synny itsestään. Niiden tekemiseen tarvitaan monenlaista osaamista: suunnittelu, ohjelmointi, grafiikka, tietoverkot, mallintaminen, markkinointi, tuottaminen ja erityisesti hyvä peli-idea!

Tampereen ammattikorkeakoulun Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa pelejä on tehty jo reilu kymmenen vuotta. Homma alkoi pienistä hypi-pompi sekä noppapeleistä. Nykyään pelisuunnittelua sekä pelien toteuttamista voi opintosuunnitelman mukaan tehdä pelisuunnittelua, Flash-selainpelejä, mobiilipelejä sekä konsolipelejä. Joustava OPS antaa tällä hetkellä mahdollisuuden opiskella n. 40 opintopistettä pelien parissa. Tulevan OPS-uudistuksen myötä pistemäärä tulee kasvamaan.

Kolme Tietojenkäsittelyn opettajaa nousivat elokuussa lentokoneeseen ja suuntasivat kohti Skotlantia, Euroopan peliskenen kehtoa. Tavoitteena oli saada potkua ja aikaa TAMK:n pelikoulutuksen levuttamiseen. Oli tullut aika siirtyä seuraavalle tasolle!

Vierailu alkoi Abertayn Yliopiston Dundeen yksiköstä. Dundeeta pidetään Skotlannin pelikehityksen kehtona. Dundeen Yliopiston pelikoulutus on myös arvostettua. Joka vuosi n. 250 opiskelijaa aloittavat peliopinnot. Valita voi peligrafiikan, suunnittelun, ohjelmoinnin ja tuottamisen -suuntautumisista. Yhteistyötä alueen pelikehittäjien kanssa on tehty koulutuksen alkuajoista lähtien. Tulevaisuudessa he tekevät yhteistyötä myös TAMKin kanssa.

Matkan aikana tutustuimme myös Ruffiangames -pelistudioon heidän viimeisimmän julkaisun Crackdown 2:n merkeissä. Pääsimme testaamaan myös heidän käyttämiään työvälineitä. Keskustelimme heidän toimitavoista ja ennen kaikkea siitä, millaisia taitoja ja osaamista pelikehittäjät haluaisivat valmistuvilta opiskelijoilta löytyvän. Studion Developer Director, Gareth Noyce on toiminut vierailevana luennoitsijana TAMKin pelisuunnittelukurssilla vuodesta 2005.

Matka onnistui loistavasti! Pääsimme tutustumaan pelikoulutuksen sekä kehityksen huippuihin sekä sopimaan yhteistyöstä heidän kanssaan. Keskustelut sekä suunnittelupalaverit antoivat hyvän näkemyksen siitä mihin TAMKin pelikoulutusta kannattaa suunnata, miten se on hyvä järjestää sekä millaisia opiskelijoita meidän kannattaa kosiskella. On myös todella tärkeää että nyt meillä on selkeä käsitys siitä millaista osaamista pelikehittäjät odottavat meiltä valmistuvilta opiskelijoita. OPS-työ on jo kovassa vauhdissa ja vuonna 2011 meillä on käytössä TIKO-OPS-Level2, joka antaa opiskelijoille mahdollisuuden kehittyä pelisuunnittelun ja pelikehittämisen osaajaksi! Ja kyllä vain, arvasitte oikein, aiomme myös pelata ja pitää hauskaa!

"Fun is the act of mastering a problem mentally" - Raph Kostner 2005.

Kirjoittaja: Toni Pippola

Tietojenkäsittelyn koulutusohejlman blogi

Maailman ensimmäinen twitter-romaani

Alkuvuodesta 2010 Proakatemian WeDesign osuuskuntamme sai projektikseen lähteä toteuttamaan MindTrekin tämän vuoden kansalaistapahtumaa. Saimme tapahtuman tuottamiseen käytännössä vapaat kädet ja lähdimme ideoimaan erilaisia osallistavia tekniikoita, joilla saisimme ihmiset tekemään jotain konkreettista yhdessä, esimerkiksi sosiaalisia medioita apuna käyttäen. Lopulta syntyi idea kollektiivisesta kirjasta, jonka työkaluna käyttäisimme twitteriä.

Hiotun idean toteuttaminen oli jokseenkin kova haaste, sillä osoittautui, ettei vastaavanlaista palvelua oltu aiemmin toteutettu missään. Haastetta lisäsi suhteellisen tiukka aikataulu ja varsinkin teknisen toteutuksen aikaansaaminen. Kaikki meni kuitenkin lopulta suunnitellusti ja pääsimme aloittamaan kirjan sovitusti 28.04.2010.

Saimme projektiimme mukaan Lempäälän Fox Mulderin, kirjailija Mikko Karpin. Mikon tehtävä projektissa oli aloittaa kirjan luvut kahden viikon välein, jotka kansalaiskirjailijat sitten kirjoittivat loppuun. Projekti kesti yhteensä neljä kuukautta ja näin saimme aikaan kahdeksan kansalaisten kirjoittamaa lukua.

Kirjaan lähetettiin yhteensä yli 3000 lause-ehdotusta, joista päivittäin kirjaan valittiin 10-20 kappaletta eli yhteensä yli 1000 kpl. Kirjan kirjoittamisen vastuu jätettiin siis kansalaisille, mutta lopullinen vastuu siitä, mitkä ehdotukset otettiin mukaan kirjaan oli projektiryhmällä, joka teki ns. karsintatyötä päivittäin. Myös vastuu kirjan nimen keksimisestä oli kirjan kirjoittajilla. Lopulta kirjan nimeksi valittiin Todellisuudesta Toiseen.

Lause lauseelta etenevä kirja on nyt painettu ja julkaistu. Se on saatavilla mm. osoitteesta http://www.tweettaakirja.fi/ sekä TAMKin kirjakaupasta. Kirjassa on mukana myös mielenkiintoisia ns. hylättyjä lause-ehdotuksia. Käy tutustumassa historialliseen kirjaan tarkemmin ja hanki omasi!

Kirjan on kuvittanut TAMKin opiskelija Ville Mäenpää.

Kirjoittaja: Esa Nikkilä

Olen joka ilta nähnyt Shanghain valot

Terve rakkaat suomalaiset täältä Shanghaista ja erityisesti EXPO 2010 -maailmannäyttelystä ja Suomen Kirnusta. Täällä työskentelee teknikkoina viisi Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, joten Tampere on hyvin esillä. Tämä kirjoitus valaisee kuinka tänne tultiin, mitä me täällä teemme ja lisäksi kerron hieman kiinalaisesta elämästä.

Opettajamme Jaakko Mattila tunsi entuudestaan Kirnun pääkomissaari Pertti Huidun. Nämä kaverukset tunsivat toisensa jo Hannover 2000 -maailmannäyttelyajoilta. Joten oli luontevaa, että Huitu kysyi ystävältään Mattilalta, voisiko hän rekrytoida Kirnuun huipputeknikoita. Toveri Mattila otti haasteen vastaan ja vastasi oitis haasteeseen sanalla "KYLLÄ!". Näin ollen Mattilan vastuu oli löytää Tamkin kerman huippu hoitamaan tätä sangen vastuullista työtä. Herra Mattilan sähköpostit tavoittivat ainakin 1000 opiskelijaa, joten monella oli mahdollisuus. Oli siis, mutta eipä ole enää. Monia satoja vastasi mailiin myöntävästi ja Mattila karsi näistä omaan haastatteluun noin kolmekymmentä. Viimeisessä ja ratkaisevassa hakuprosessissa oli jäljellä enää kahdeksan. Viimeisessä hakutilaisuudessa oli paikalla myös itse Pertti Huitu, joka haastatteli vuorotellen kaikki henkilökohtaisesti. Joten kaikilla oli vielä tilaisuus näyttää kyntensä. Viikon jälkeen jokainen sai tietää tuloksen. Joillekin tulos oli kuin olisi jäänyt neljänneksi maratonilla. Joillekin taas kuin olisi juossut 100 metriä aikaan 9,42 eli tunne oli siis hieman uskomaton. Ajattelin: minäkö? Vastasin: minä. Näin ollen opiskelijat Jarno Lammenaho, Tuomas Oikkonen Tuomo Liukku, Ville-Veikko Virolainen ja Rami Iskanius valikoituivat tähän suureen haasteeseen. Ja porukka oli valmiina hyppäämään kohti suurta tuntematonta.

Nyt olemme olleet täällä 20:n miljoonan kaupungissa jo 5 kk ja EXPOa pyörittäneet 4 kk. Teknikon työnkuvaan kuuluu se, että kaikki toimii ja pyörii. Vastaamme kaikesta tekniikkaan liittyvistä asioista: ilmastoinnista, huolloista, projektoreista, jne. Yksi suurista tehtävistä on olla yhteydessä laitevalmistajiin, ja pyytää heiltä tarvittavia tietoja korjauspuuhia varten. Itsehän emme ole laitteita rakentaneet, joten laitevalmistajat ovat olleet suurena apuna työssämme. Kolmannessa kerroksessa yritykset järjestävät VIP -tilaisuuksia, joissa olemme aina auttamassa projektorien, äänien ja mikrofoonien kanssa. Mainittakoon, että työstämme ovat päässeet nauttimaan esimerkiksi Tarja Halonen, Stratovarius ja Mato Valtonen. Normipäivään kuuluu myös erilaisten ja näköisten tavaroiden siirtäminen eli hieman myös logistiikkapuolta tulee harjoitettua. Maalaushommiakin olemme hoitaneet. Eli varsin kirjavaa ja mielekästä työtä. Välillä työssämme on tragikoomisiakin piirteitä, kun meitä vaaditaan painamaan katkaisiasta tai vaikkapa avaamaan ovi. On hienoa olla tärkeä.

Teknikoilla on siis suuri vastuu ja tilanteen tasalla on oltava. Väistyminen on kielletty. Vaikka työ kuulostaa vain tekniikan kanssa olemiselta, niin mielestäni tärkeimmät teknikon ominaisuudet ovat luovuus ja sosiaalisuus. Uudet tilanteet vaativat luovuutta, ja ihmisten kanssa toimiminen sosiaalisuutta. Myös luovuutta tarvitaan kiinalaisten kanssa, varsinkin kun vastapuoli puhuu vain kiinaa ja minä englantia. Hymyllä ja peukulla ylös- tai alaspäin pääsee jo kovin pitkälle. Suomeakin olen heille monestikin puhunut, muttei he vieläkään sitä ymmärrä. Kiinalaiset ovat silti iloista kansaa, josta marraskuun suomalainen voi ottaa opiksi.

Työantajamme on Finpro. Voi kyllä hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Onneksi! Pääkomissaarina toimiva Pertti Huitu pitää langat käsissä ja alaisensa hereillä, joskus jopa kirjaimellisesti. Työedut ovat poikkeuksellisen mahtavat ja työntekijöistä pidetään huolta. Olen jutellut muutaman muun maalaisen kanssa heidän asumisista ja muista työeduista. Jokaisella kateus valtaa mielen omani kerrottua. Mutta mielestäni työntekijöiden viihtyvyys on tärkein lenkki parhaiden projektien ja yritysten maailmassa. Kirnusta on tullut oma perhe, jossa kaikki puhaltaa yhteen hiileen makkaran paistuessa. Jos työ alkaa tuntua työltä, kai silloin on aika vaihtaa alaa.

Kiina on maana hyvin mielenkiintoinen. Ensimmäinen ja ehkä viimeisenäkin mieleen tulee lössin määrä. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon niitä on. Kiinalaisilla on hauska tapa tunkeilla joka paikkaan. Esimerkkinä metro, josta on välillä vaikeaa tulla ulos koska iso lihamuuri koittaa samaan aikaan ahtautua metroon. Jokainen kiinalainen yrittää väkisinkin olla ensimmäisenä metrossa. Tunkeminen johtuu varmaan siitä, että he ovat läpi elämän joutuneet taistelemaan omasta tilastaan. Lisäksi ihmisten määrä vaikuttaa siihen, että on keksittävä enemmän työpaikkoja. Huvittavimpia työpaikkoja on ravintoloiden vessoissa olevat kaverit, jotka näyttävät mikä vessa on vapaana, sekä liikenteessä työskentelevät, jotka näyttävät mihin suuntaan pitää ajaa - myös yksisuuntaisella kadulla.

Shanghaissa näkyy elämän monet eri kasvot ja täällä näkee todella lähekkäin elintason ylä- ja alapään. Voin liikennevaloissa nähdä upo uuden Ferrarin ja hänen vieressään sokea pappa polkee yhdellä jalalla kolmipyörää, keräten pahveja pyöränsä selkään leipänsä tienatakseen. Kiinassa on siis mahdollista elää edullisesti kiinalaisten tavoin, mutta makeakin elämä on mahdollista jos kukkaro sallii.

Kiinalaiset ovat välillä kuin robotteja. Esimerkiksi jokainen kiinalainen vastaa puhelimeen sanalla "Wei" ja vielä kovaa huutaen, kun taas Suomessa voi käyttää ilmaisua "mitä äijä?", "morjesta pöytään" tai vaikkapa nuorten kovasti suosimaa "mikä boogie ?".

Loppulausahduksena voin kertoa, että reissu on ollut onnistunut ja uusia näkökulmia on syntynyt. Täällä tulee myös esille Suomen hyvät puolet, jotka jää monesti huomaamatta, jos ei käy missään. Ehkä tulisikin olla ylpeä siitä mitä meillä suomalaisilla on, eikä vain keksiä uusia valituksien aiheita. Suomalaisilla on esimerkiksi järviä, rauhaa tai vaikka ihan vaan juotava hanavesi. Kiitoksia, Shanghai vaikenee tältä erää.

Kirjoittaja: Rami Iskanius, Kirnun teknikoiden mediavastaava.

Valokuvat: http://www.finlandatexpo2010.fi/?l=fi&s=1

Vettä Sakeampaa elokuvan kuvaukset reaaliaikaisena Facebookissa

Vettä Sakeampaa elokuvan kuvauksista Vehkajärvellä tuli jo eilen valokuvia reaaliajassa elokuvan Facebook-sivulle. Ehdit seuraamaan kuvauksia vielä tänään!

Vettä sakeampaa on Tampereen ammattikorkeakoulun Finlaysonin viestinnän koulutusohjelmassa toteutettava fiktiivinen lyhytelokuva, joka saa ensi-iltansa joulukuussa 2010. Elokuva kertoo rakkaudesta, riippuvuudesta sekä irtipäästämisen vaikeudesta.

Elokuvassa näyttelevät Matti Nurminen, Kirsi Nurminen ja Väinö Pollari, käsikirjoittaja on Hanna Lappalainen, ohjauksen tekevät Turkka Korkiamäki ja Karita Ikonen, tuottajana Robert Niva.

Vettä sakeampaa (Facebook)
Sydän-Hämeen lehti eilen
Radio Sunin juttu eilen

Teksti: Cai Melakoski

Haluatko hyödyntää mobiililaitettasi TAMKissa?

Oletko koskaan nukkunut pommiin, pukenut sängyn vierässä lojuneet eiliset vaatteet päällesi ja lähtenyt kiireesti luennolle? Juokset koulun rappuset ylös tuskahiki valuen lumbustasi pitkin ja samalla mietitit, minkä selityksen kerrot myöhästymisen syyksi. Lopulta saavut tyhjään luokkatilaan ja näet taululla punaisella kirjoitetun tekstin; Luento peruttu. Entä, jos ilmoitus luennon peruuntumisesta tai luokkatilan vaihtumisesta tulisi suoraan tekstiviestillä puhelimeesi?


Viikolla 46 lähetetään TAMKin opiskelijoille sähköpostiin kysely, johon vastaamalla voit vaikuttaa mobiililaitteiden hyödyntämiseen ja käyttöönottoon TAMKissa. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa opiskelijoiden halukkuutta ja tarpeita mobiilipalveluille. Opettajille teetetään erillinen kyselylomake. Vastauksista ja tuloksista riippuen tavoitteena olisi ottaa prototyyppi käyttöön syksyllä 2011 ja päättää, mitä sovelluksia halutaan ottaa käyttöön aluksi. Toisin sanoen mielipiteelläsi ja vastauksillasi on oikeasti merkitystä. Kyselyn lisäksi pyritään haastattelemaan opiskelijoita, jotta saataisiin syvällisempää palautetta ja keskustelua aikaiseksi aiheesta.

Millainen olisi sinun huominen mobiilimaailmasi?

Tarvitseeko opetuksen olla pelkästään penkillä istumista ja Powerpointin seuraamista? Mitä muuta se voisi olla? Visioni on, että oppimisen tulisi olla sielä missä minäkin. Tietenkään paikanpäällä tapahtuvaa luentoa ei voida korvata kokonaan, mutta mielestäni vuorovaikutus voisi myös tapahtua puhumalla tai tekstiviestimällä toisen oppijan sekä ohjaajan kesken paikasta riippumatta. Opiskelijoille voitaisiin tarjota uudenlaisia interaktiivisia pedagogiikka malleja, joissa opettaja lähettää tehtävän oppilaan mobiililaitteeseen ja oppilas lähettää vastauksen tekstiviestillä. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Diili -ohjelmalle tyypillisiä aidossa ympäristössä ohjattuja tehtäviä. Näkisin, että TAMKin opettajat olisivat hyvinkin kiinnostuneita niin sanotuista kenttätehtävistä. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Kuka tietää, jos lähitulevaisuudessa koulun infotaulut olisivat kosketusnäytöllisiä ja mahdollistaisivat esimerkiksi luokkatilojen varaamisen kankean Reskapalvelun sijaan.


Jos asiaan liittyen heräsi kysymyksiä, niin vastaan mielelläni takaisin joko blogissa tai sähköpostitse. Tulkaa myös juttelemaan aiheesta kanssani. Sähköpostini on henri.molin@gmail.com

Kirjoittanut: Henri Molin