Kansainvälisen tuotekehitysprojektin tuloksia Hannoverissa

Pimeimmän talven uurastuksen jälkeen lähdimme Hannoveriin kansainvälisen tuotekehitysprojektimme tuloksia katsomaan. Viimesyksyinen konekerhon vierailu Hannoverin ammattikorkeakouluun (FHH) poiki yhteisen projektin, johon otti osaa 5 TAMKin kone- ja tuotantotekniikan opiskelijaa sekä opettaja. Nyt oli tarkoitus tehdä viimeiset osat projektityöstä ja esittää tulokset koko projektiryhmälle.

Lensimme 5.4. Ryanairilla Bremeniin ja jatkoimme junalla Hannoveriin. Rautatieasemalla oli vastassa projektipäällikkö Folke ja ryhmäläiset, jotka majoittivat meidät matkan ajaksi. Illalla tutustuimme Herrenhausen-panimoon. Isojen pannujen, sekoitusastioiden ja pakkauslinjan jälkeen saimme myös maistella panimon tuotantoa. Hyväähän se oli.

Keskiviikko oli varsinainen projektipäivä. Työn alla oli electrospinning-menetelmällä tuotettuja nanokuituja. Kuidut päällystettiin plasmaksi hajotetulla kullalla ja tutkittiin elektronimikroskoopilla.

Pääsimme myös kokeilemaan electrospinning-prosessin toteutusta käytännössä sekä käyttämään suunnittelemaamme laitetta osana prosessin analysointia

Elektronimikroskoopin näkymä nanokuiduista

Projektin päätöksenä oli presentaatio mukana olleille professoreille ja opiskelijoille. Professorit olivat tulokseen erittäin tyytyväisiä. Illalla projektin päätöstä juhlittiin Folken kotona maaseutukylässä, jossa grillattiin runsaita tarjoiluja sekä lihan- että kasvissyöjän makuun. Keväisen luonnon keskellä iltahämärissä oli tyytyväinen olo.

Folke esittelemässä projektia ja Henri meidän osuuttamme siinä

Folken luona grillaamassa

Torstaina klo 6.30 lähdimme bussilla Bremeniin Mercedes-Benzin tehtaalle. Näimme yleisesittelyn ja pääsimme sitten liukuhihnoille katsomaan, kuinka robotit ja ihmiset kokosivat C-mallin Mersuja. Minua viehättivät isojen lintujen näköiset robotit, jotka selvittivät neljän eri automallin lukuisista vaihtoehdoista ne osat, jotka juuri siihen tilaukseen kuuluivat. Autohäätkin näimme: auton alustan ja korin yhteenliittämisen. Pääsimme myös oppaamme ja koeajajien päällikön kyytiin testiradalle kahdella autolla moottorit jyristen ja renkaat vonkuen. Katsoin menoa kauhuissani, mutta radalla autossa olo oli kuin perheajelulla. Radan toisen pään 45 asteen kaarteessa kyllä keskipakoisvoima tuntui, mutta pelkoni käsilaukun lentoonlähdöstä osoittautui turhaksi.

Mersuja koeajamassa Bremenissä

Perjantai 8.4. oli varattu Hannoverin tekniikkamessuille. Etukäteen piti päättää, mitä aikoo katsoa, koska alue ja tarjonta ovat niin laajoja. Silti eksyin robotteja etsiessäni. Näkemistä kyllä riitti joka puolella. En ollut uskoa, että joku voisi rakentaa oikean linnun näköisen robotin, mutta niinpä vain messuhallissa lenteli Feston robottilokki, joka räpytteli linnun tavoin. Olisi ollut mukavaa kierrellä messuilla vielä, mutta Berliinin juna kutsui jo.

Feston robottilintu

Kukan ”linturobotti”

Berliinissä yövyimme hostellissa keskustan tuntumassa. Ehdimme päivällä kävelemään Unter den Linden -katua Brandenburg Torilta Alexanderplatzille ja näkemään upeita rakennuksia ja maisemia. Sitten Tegelin lentokenttä ja Air Baltic jo odottivat. Koneenvaihto ja ruokailu Riikassa sujuivat hyvin ja illalla olimme taas kotona. Oli hienoa tulla kotiin, mutta matka oli kyllä erittäin onnistunut, kiitos myös F.K. ja Maria Dunderbergin säätiön tuen.

Projektiryhmä, Air Baltic ja Riikan lentokenttä

Teksti ja kuvat: Anne Miettunen