maanantai 10. maaliskuuta 2014

TAMKin rakennusmestariopiskelijat BAUTEC 2014 -messuilla






TAMKin rakennusmestariopiskelijaryhmä 11R441 suoritti 19.2. - 23.2.2014 opintomatkan BAUTEC 2014 -rakennustekniikkamessuille Berliiniin. Opintomatka tehtiin osana Työmaan projektityöt 3 -kurssia ja tarkoituksena oli hankkia tietoa uusimmista materiaaleista, työkoneista sekä eurooppalaisista rakennusmenetelmistä ja vertailla niitä avoimin mielin vallitseviin suomalaiskäytäntöihin. Lisäksi opiskelijoiden tuli etsiä projektityömailtaan Suomesta kehittämiskohteita ja Saksasta tuoreita ratkaisuja niihin. Erityisesti opiskelijoiden suurennuslasin alle pääsivät vinojen kattojen eristysratkaisut, julkisivukorjaukset, puuelementtien ja rakennusosien väliset liitokset ja kiinnikkeet sekä tietenkin käsityökalut ja muut apuvälineet. Luonnollisesti tämänkaltaisella projektilla halutaan myös rohkaista opiskelijoita voimakkaammin mukaan kansainväliseen toimintaan. 


Keskiviikko kului enimmäkseen bussissa ja lentokoneessa istuen. Perille hostelliin saavuimme noin klo 16.00. Hostellimme sijainti aivan metroaseman sisäänkäynnin läheisyydessä oli mitä mainioin. Lisäksi majapaikkamme ulko-oven edessä oli Berliinin suosituin kebab-kioski, jossa olio noin 50 asiakkaan jono koko kioskin aukiolon ajan! Aktiivisimmat ehtivät ensimmäisenä iltana käydä tarkastelemassa pakollisia nähtävyyksiä, kuten Voitonneulan ja Brandenburgin portin, Checkpoint Charlieta tietenkään unohtamatta.


Torstaina suuntasimme U-bahnilla ja S-bahnilla heti aamusta BAUTEC-messuille. BAUTEC on yksi alan merkittävimmistä messuista Saksassa kuluvana vuonna, mikä näkyi myös messujen koossa. Paikalla oli 520 näytteilleasettajaa 22 eri maasta ja nelipäiväisillä messuilla kävi noin 40 000 vierailijaa. Suomesta oli esillä muun muassa saunaosaamista (yllätys yllätys). Eri aihepiireillä oli kokonaan omat näyttelyhallinsa, esim. katto- ja seinärakenteet, viherrakentaminen sekä puu- ja uusiomateriaalit. Ainakin eri aihepiirien messuhallien koosta päätellen messut keskittyivät tänä vuonna erityisesti rakennuksen ulkovaipan rakenneosiin. Huomion kiinnitti messutyttöjen vähäisyyden lisäksi selkeä painotus entistä ympäristöystävällisempien ja energiatehokkaiden ratkaisujen esittelyyn. Opiskelijaryhmille annetut tehtävät toimivat hyvinä keskustelunherättelijöinä näytteilleasettajien kanssa. Ryhmät hyödynsivät kutakuinkin messujen koko aukioloajan. Messupäivän päätteeksi päivän antia puitiin juhlaillallisella paikallisessa ravintolassa hyvän ruuan ja juoman siivittämänä. 




Perjantaiaamuna suunnistimme työmaavierailulle kohti Ostkreuzin rautatieasemaa. Ostkreuzin asemalla on käynnissä merkittävä laajennus- ja perusparannustyömaa. Työmaalla ryhmän otti vastaan projektijohtaja Ulrich Müller, joka esitteli meille työmaan kehitystä. Hanke oli sysätty alulle 2006, valmista olisi määrä tulla vuonna 2017. Erityistä haasteellisuutta projektiin tuo koko ajan käynnissä oleva junaliikenne. Ostreuzin risteysaseman läpi kulkee Berliinen paikalliset S-bahnit sekä kaukojunat. Rautatien rinnalla kulkee autotie, joka muutamassa paikassa myös alittaa radan. Vierailu oli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista. Pääsimme suoraan vertaamaan suomalaista ja saksalaista rakennuskulttuuria ja -käytäntöjä. Parhaana esimerkkinä pidimme ratojen alle valettavaa betonitunnelia, joka mahdollistaa tulevaisuudessa A100 moottoritien rakentamisen ilman häiriöitä, mikäli hanke toimeenpannaan jonain päivänä. Vierailulla pääsimme myös kyselemään herra Mülleriltä kaikkea rakentamiseen liittyvää ja jotain vähän aiheen vierestäkin (kesätöistä kiinnostuneiden kannattaa tiedustella asiaa suoraan Saksan rautateiltä). Vierailun jälkeen oli aika valmistautua seuraamaan olympialaisten Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelua lähipubissa. Iloksemme matsia oli tullut seuraamaan myös yksi ruotsalaisia kannustava pöytäkunta.

Lauantai olikin sitten varattu Berliinin nähtävyyksiin ja kaupalliseen tarjontaan tutustumiselle. Nähtävää ja koettavaa Berliinissä toki riittää. Loistavan julkisen liikenteen avulla opiskelijat vierailivat mm. eläintarhassa, muurimuseossa, olympiastadionilla. Rakentajille Berliinin yhdistymisen jälkeen rakennetut julkiset rakennukset, kuten Hauptbahnhof ja Potsdamer Platz, ovat huikeita insinööritaidon näytteitä. Illaksi saatiin vielä koottua innokas joukko katselemaan maisemia Berliinin televisiotornista reilun 200 metrin korkeudesta. Vinkkinä vastaisuuteen: torniin jos tahdot, kannattaa liput tilata jo hyvissä ajoin etukäteen tai luvassa voi olla aivan omissa sfääreissään liikkuva odotteluaika turistiruuhkasta riippuen.


Upeasta reissustamme haluamme kiittää erityisesti Rakennusmestarien säätiötä sekä ammattiliittoja RIAa ja PROta. Ilman teidän tukenne matkamme ei olisi ollut mahdollinen.



Teksti ja kuvat: Antti Stölting, Eero Rönni ja Hannu Kauranen
 

 
 
 

maanantai 24. helmikuuta 2014

Terveiset koulutusviennin kenttätyöstä Riadista ja Omanista!




"Hyvät matkustajat laskeudumme noin puolen tunnin kuluttua Riadiin". Nytkö siis? Kyllä, nyt on aika pukeutua maan tavan mukaisesti mustaan täyspitkään Abayaan ja päähuiviin. Käytävän toisella puolella istuvat kolme täyshunnutettua rouvaa selvästi hihittävät minulle. Ehkä operaationi näyttää epätoivoiselta. Lopuksi he nyökkäävät hyväksymisen merkiksi.

Maahantulo on hämäläistä puuhaa. On seisottava eri jonossa, jos on ensi kertaa Saudi-Arabiaan tulossa. Vihdoin on sormenjälkien ja valokuvan vuoro. Ja vielä kerran sormenjäljet ja vielä kerta kiellon päälle sormenjäljet Mrs. Carita. Ensi kerralla sitten pääsenkin jo eri jonoon, joka näytti liikkuvan sutjakkaammin.

Viikon aikana liikumme porukalla messuilla ja erilaisissa tapaamisissa. Koskaan ei ole ollut näin kätevää pukeutumisen ja hiusten kanssa. Välillä aivan vahingossa kokeilen liikkumista ilman huivia. Kukaan ei tule missään huomauttamaan. Outoa. Itse asiassa on paljon hankalampi olo ilman huivia. Sitä on alaston olo, kun kaikilla muilla on huivi. 

Naisten seminaarissa

Huippuhetket matkalla koen vetäessäni naisille tarkoitetun kolmituntisen seminaariin. Sellaista intoa ja paloa asioihin, koulutukseen siis, harvoin enää saa kokea. Olin yllättynyt ja ihmeissäni. Takkini oli totaalisen tyhjä tuon seminaarin jälkeen. Toivon salaa, että tästä kehkeytyisi jotakin isossa tulevaisuudessa.

Jokaisessa mahdollisessa välissä istahdan hotellin puutarhaan Riadin talvessa (plus 20) ja juon kupposen kahvia. Kuntosalille tai saatikka sitten sisäuima-altaalle ei ole asiaa. Pistetään sitten pätkivässä verkossa edes sähköpostia kuntoon.

Takseilla liikkuminen on taidetta. Osoitteita ei ole ja hinta pitää tinkiä. Koskaan ei voi olla varma pääseekö perille. Taksin takapenkiltä on kuitenkin hyvä tilaisuus vilkuilla ohi kiiltäviä näyteikkunoita. Toinen toistaan koreampia iltapukuliikkeitä on joka kadunkulmassa. Missä näitä voi käyttää? Kotona taitaakin sitten olla eri meininki kuin ulkosalla... Yhdessä liikkeessä kristallikruunut ovat niin isoja, että en äkkiä keksi niille sijoituspaikkaa kotimaassa. Ai, että ostinko itse mitään? Ostin ikioman Abayan, jossa on kultalankakoristeita. Mitähän verottaja tästä vähennyksestä tuumaa?

Viikko TAMKissa hurahtaa "purkuhommissa". Jälkityötä on aina kiitettävästi. Toisaalta pitää rakentaa jo seuraavan viikon esityksiä ja niitä jännittäviä "pitsauksia". Matkasihteeri on kullanarvoinen henkilö. Hän auttaa aina ja ilolla. Olen suunnattoman kiitollinen heille kaikille.

Matkalla Omaniin

Suuntaan aikaisin sunnuntaiaamuna jälleen kohti Helsinki-Vantaata. Melkein on yksityiskuljetus Paunun pikavuorossa. Noin 17 tunnin matkustamisen jälkeen kaadun hotellin sänkyyn Omanin pääkaupungissa Muscatissa. Kello on paikallista aikaa 04.00. Maahantulomuodollisuudet sujuivat onneksi helposti ja nopeasti tällä kertaa.

Maanantain neuvottelut menevät hyvin. Tunnin puutarhassa istuminen tuottaa punaisen nenän. Mutta aurinko on kerta kaikkiaan niin kutsuva, että unohdin kaikki viisaat neuvot. Tiistaiaamuna herään umpiunesta klo 7.12 (Suomessa klo 05.12). "Olemme saaneet sinulle eilisten neuvottelujen johdosta ajan ministerin avustajan puheille. Olethan siellä klo 8.15. Taksimatka kestää n. 30 minuuttia aamuruuhkassa".
 


Lupaan tehdä parhaani. Sitten suihkitaan menemään. Täällä eivät länsimaiset naiset käytä huivia tai Abayaa. Tänä aamuna ne olisivat nopeuttaneet lähtöäni. Ministeriön portilla vartija ei päästä taksia sisään, koska minulla ei ole aavistustakaan, minkä nimistä henkilö olen menossa tapaamaan. Paljon arabiankielisiä selitystä taksikuskilta ja portti aukeaa kuin aukeaakin. Pikalähtö tuottaa sen verran adrenaliinia, että tapaaminen menee enemmän kuin loistavasti, vaikka olinkin vaikeiden kysymysten tulituksessa. Jos en olisi opettaja, pedagogi ja pitkänlinjan koulutusmaailmaa monelta kantilta seurannut työntekijä, en olisi pärjännyt. 

Tiukkoja kysymyksiä
 
Kymmeneltä olen jo takaisin, ja on edessä lähtö vuorten yli kahden tunnin ajomatkan päähän yksityiseen yliopistoon. Esitys ja vauhdikkaat neuvottelut. Takaisin vuorten yli. Autonkuljettaja, johon muuten voisin tottua, ohittelee lahjakkaasti, kunnes keskellä erämaata pysähdymme, koska iso rekka palaa. Savupilveen sisään ja läpi vaan. Vaikka palomiehen rouva olenkin, niin tämä nostatti pulssia. Vielä yksi tapaaminen illalla.

Keskiviikkona tapaamme vielä ylintä johtoa. Taas vastaan tiukkoihin kysymyksiin. Todella tiukkoihin kysymyksiin. Mutta meillä selvästi "synkkaa", joten keskustelu muuttuu leppoisammaksi. Johtajat säälivät kiirettä aikatauluni ja vievät minut kaupunkiajelulle ja lounaalle. Mahtavaa! Muscat tuntuu leppoisalta kaupungilta. Ihmiset ovat kovin ystävällisiä. Pääsen vielä basaarialueelle ja paikallisten avustuksella käyn läpi "tinkimisen perusteet". Vähintään 0,5 ECTS!

Täältä yläilmoista, Irakin ilmatilasta tervehtien
20.2.2014

terveisin Carita

Teksti: Carita Prokki, asiakkuuspäällikkö


maanantai 17. helmikuuta 2014

Murra ennakkoluulosi – tule Elävään kirjastoon!


Meillä on tapana ikään kuin huomaamatta luoda leimoja erilaisille ihmisille. Tämä nimileima, kuten esimerkiksi homo tuo tietynlaisia mielikuvia mieleemme, emmekä yhtäkkiä muistakaan, että jokainen on yksilönä omanlaisensa. Tietyt stereotypiat istutetaan meihin jo varhain ja niistä on joskus vaikea irtautua. Meidän opiskelijamme ovat lähteneet innolla mukaan järjestämään Elävä kirjasto -tapahtumaa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus tulla murtamaan omia ennakkoluulojaan.

Yhteistyö TAMKin kirjaston kanssa on ollut tärkeää. Kirjasto tarjoaa tapahtumallemme tilat ja on ollut innolla ottamassa vastaan sekä ojentamassa erilaisia ideoita. Kirjaston puolelta toivottiin kirjastollemme kansainvälisyys-teemaa ja elävien kirjojemme joukosta löytyykin mm. kaksoiskansalainen sekä kiinalainen.

Tapahtuman järjestäminen lähti liikkeelle siitä, että meidät jaettiin neljään vastuuhenkilöön, joista itse olen yksi. Tämän jälkeen tutustuimme kukin tahollamme siihen mitä Elävä kirjasto pitää sisällään ja mitä meidän tulee järjestelyissä huomioida. Otimme yhteyttä Allianssin Tampereen alueluotsiin, jolta saimme vinkkejä sekä tarpeellisia tavaroita, kuten esimerkiksi ison mainoslakanan, joka keskiviikkona toivottavasti houkuttelee opiskelijoita paikalle lukijoiksi ;).

Vastuuhenkilöinä jaoimme tehtäviä muille A- ja C-ryhmäläisille, jotka ottivat hoitaakseen tehtäviä kirjojen hankinnasta tapahtuman mainostukseen.

Toivottavasti tieto tapahtumasta on tullut mahdollisimman monelle ja kaikki lähtevät innokkaasti mukaan hyödyntämään upeat kirjamme. Kirjojen laina-aika on kaksikymmentä minuuttia, siinä ehtii hyvin kysymään kirjalta mieltä askarruttavia kysymyksiä. Kirjan voi lainata myös kaverin kanssa kimppaan!

Tule rohkeasti lainaamaan eläviä kirjojamme! Mukana muun muassa lesbopari, wicca, kiinalainen sekä muutama muu, joista kannattaa tulla itse paikanpäälle ottamaan selvää!


Sosiaalialan koulutusohjelman 1. vuoden opiskelijat järjestävät Arvot ja etiikka -kurssin osana ennakkoluuloja murtavan Elävän kirjaston 19.2.2014, klo 10-14, Kuntokatu 3 kirjaston tiloissa 1. kerroksessa. Eettinen ajattelu sekä toiminta ohjaavat työskentelyä sosiaalialalla.


Teksti: Veera Iivarinen

Lisätietoja elävästä kirjastosta löydät täältä: http://www.keks.fi/elavakirjasto

perjantai 14. helmikuuta 2014

Tamk Style: Ystävänpäivä Special



 
TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Ystävänpäivä 14.2 tunnetaan pariskuntien juhlapäivänä. Päivänä juhlistetaan myös ystävyyssuhteita ja voidaan keksiä tekemistä kaveriporukoille. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 80-luvulta lähtien. 

Tässä ystävänpäiväjutussa tutustutaan Sanna Pöyhöseen (24) Jyrki Männistöön (25). He ovat ystävänpäivänä seurustelleet neljä vuotta ja ensi vuoden kesällä he ovat menossa naimisiin. Sanna ja Jyrki tutustuivat TAMK:ssa, nimittäin he päätyivät ryhmäjaoissa samalle luokalle.

Nykyään Sanna opiskelee rakennustekniikan kiinteistönpitotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa, Jyrki taas talonrakennustekniikan. Sanna halusi perehtyä kiinteistönpitoon, sillä linja on hyvin monipuolinen ja maanlaajuisesti harvinainen. Jyrkiä suunnittelupuoli kiinnosti annetuista vaihtoehdoista eniten. Pariskunta vastaili kysymyksiini elämästä ja olemisesta ja vähän siltä väliltäkin:


Harrasttatteko jotain yhdessä? 

Tykätään kokeilla kaikenlaista uutta, tällä hetkellä menossa kuntonyrkkeily ja seuraavana olisi vuorossa seuratanssit. Pysyvämpänä harrastuksena on kaikenlainen pikkunikkarointi ja pienen koiran kasvattaminen kunnon kansalaiseksi.



Mikä teitä kiinnostaa?
Matkustelu ja uusien paikkojen näkeminen, tulevaisuuden haaveilu.




Mikä saa parisuhteen toimimaan? 
Huumorintaju, samanlaiset ajatukset elämästä ja tahto olla yhdessä. Rakkauskaan ei haitaksi oo.

Hyvä vinkki haasteellisemmistakin ajoista selviämiseen? 
Jaksetaan nähdä vaivaa ja olla kiva, vaikka tekisikin vain mieli mököttää. Vaikeistakin asioista on pystyttävä puhumaan avoimesti.



Sanna...?

Mihin ihastuit Jyrkissä?
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota hänen kohteliaisuuteensa. Jyrki oli ainoa kolmestakymmenestä miespuolisesta luokkakaverista, joka avasi oven naisille. Sitten huomasin kuinka mukavaa ja luonnollista hänen kanssaan on olla, kuinka ajatusmaailmat osuivat hyvin yhteen.Jyrkistä ei saa millään tarpeekseen.

Hänen parhaat puolensa? 
Jyrki rakastaa mua juuri tämmöisenä ja lähtee kaikkiin päättömiin ideoihini mukaan. Hän on niin hauska ja fiksu ja huomaavainen ja romanttinen ja toimelias ja innokas ja kaikkea muuta mahtavaa, mitä en edes kuvitellut löytyvän samassa paketissa.


Entä raivostuttavimmat?
Jyrkin pikkutarkkuus ärsyttää, kun itselleni se ei olisi niin justiinsa. Vaikka yleensä lopputuloksessa joudunkin myöntämään sen tarkkuuden taas kannattaneen

Hulluinta mitä olette tehneet yhdessä? 
Kovasti koitan keksiä jotain jännää mutta silmissä vilkkuu vaan benji-hyppy!


Mistä kiität häntä useimmiten? 

Hyvästä ruuasta sun muista arjen kivoista teoista, sekä ihan vaan olemassa olosta.

Mitä haluaisit kertoa hänelle ystävänpäivänä?
Jotain mitä kaikki muut ei ehkä halua kuulla :D









Jyrki...?

Mihin ihastuit Sannassa? 
Söpö katse ja semmonen kaikinpuolin mahtava luonne! 

Hänen parhaat puolensa? 
On oma hassu itsensä ja saa mut aina hymyilemään.

Entä raivostuttavimmat? 
Nollasta sataan ja takaisin nollaan noin neljässä sekunnissa!

Hulluinta mitä olette tehneet yhdessä? 
Ekana tuli mieleen benji-hyppy, sain siitä korkeanpaikan kammon kaupan päälle :D



Mistä kiität häntä useimmiten? 
Pienistä arkisista asioista, ihan vaan vaikka kaakaon tekemisestä 


Mitä haluaisit kertoa hänelle ystävänpäivänä? 
Jos mä sen nyt tässä sanoisin, niin sehän ei ois sit enää yllätys?






























Miten vietätte ystävänpäivää? 
Ihanan romanttisesti. Sanna jakaa kasseja messuvieraille ja Jyrki hukkaa niiden takit. ;) Eli ASTA-Rakentaja -messuilla olemme koulumme yhdistyksen Puusuutarit ry:n edustajina töissä.

Haluatteko lähettää terveisiä lukijoille?
Muistakaa rakastaa ja tulkaa messuille viihdyttämään meitä ja itseänne!







Teksti. Anniina Grönholm
Kuvat: Jyrki Männistö