Oheinen kirjoitus ei pureudu yrittäjyyden arkeen tai yrittäjyyteen patistamiseen, vaikka niin voisi olettaa. Yrittämistä kaipaamme jokaisella elämän osa-alueella, siitä tässäkin kirjoituksessa on kyse.
Nämäkin kaverit ovat syntyneet yrittämisestä.
Olin Helsingissä Aalto Enterpreneurship Societyn, tuttavallisemmin Aaltoesin, vieraana taannoin ja kävin kuuntelemassa myös Stanfordin yliopiston professorin, sarjayrittäjä Steve Blankin, ajatuksia yrittämisestä.
Vierailusta päähän jäi runsaasti ajatuksia. Toiminta ei ollut vakavaa pönöttämistä ja tärkeilyä, kuten olin ehkä joskus muinoin itse ajatellut. Ihmiset olivat ystävällisiä toisilleen ja Aaltoesin Miki Kuusikin kehoitti kysymään apuja, mikäli startup-toiminta ja vastaavat kiinnostavat. Ennen kaikkea talossa oli tekemisen meininki.
Näkemykselle yrittämisestä ja yrittäjyydestä on tuntunut tulevan mielenkiintoinen vivahde: Sitä pidetään rankkana riskinottona, pitkinä työtunteina ja jopa mainittuna vakavana pönöttämisenä. Mielestäni yrittämisestä puhuttaessa kadotetaan monesti se ydin, joka jo sanassa itsessään paistaa läpi: yrittäminen.
Vierailusta päähän jäi runsaasti ajatuksia. Toiminta ei ollut vakavaa pönöttämistä ja tärkeilyä, kuten olin ehkä joskus muinoin itse ajatellut. Ihmiset olivat ystävällisiä toisilleen ja Aaltoesin Miki Kuusikin kehoitti kysymään apuja, mikäli startup-toiminta ja vastaavat kiinnostavat. Ennen kaikkea talossa oli tekemisen meininki.
Näkemykselle yrittämisestä ja yrittäjyydestä on tuntunut tulevan mielenkiintoinen vivahde: Sitä pidetään rankkana riskinottona, pitkinä työtunteina ja jopa mainittuna vakavana pönöttämisenä. Mielestäni yrittämisestä puhuttaessa kadotetaan monesti se ydin, joka jo sanassa itsessään paistaa läpi: yrittäminen.
Eihän yrittäminen ole kuin yrittämistä. Minulle se kertoo, että elämässä pitää yrittää ja jos todella yrittää, jotakin tapahtuu. Jos yritys kohdistuu varsinaiseen, yhtiömuotoiseen toimintaan, en usko, että siinä voi pettyä kovinkaan pahasti, jos vaan oikeasti yrittää. Yrittänyttä ei laiteta.
Epäonnistu!
Tästä päästään epäonnistumisiin. Monilla voi yrittämisen suhteen olla pelko juuri epäonnistumisesta. Voimme puhua mistä tahansa yrittämisestä elämässä ja sama pelko saattaa olla jäytämässä mieltämme. Emme uskalla yrittää uutta liikuntalajia, jos meille vaikka nauretaankin. Emme edes yritä ilmaista mielipidettämme, jos epäonnistumme itsemme ilmaisussa ja meitä pidetään tyhminä. Emme yritä tehdä elämästämme parempaa, jos vaikka epäonnistuisimme ja elämästämme tulisikin kurjempaa. Vanhassa hyvässä on turvallista pidättäytyä, tämä ajatus on tuntunut rakentuvan ihmiseen.
Uutisia: Epäonnistuminen on täydellisen hyväksyttävää ja juuri epäonnistuminen voi olla se oppi elämässä, joka tekee sinusta onnellisemman kuin koskaan. Se voi olla arvokkaampaa kuin mitkään tutkintopaperit. Suomessa epäonnistumisen voimaa tuo esille par aikaa juuri mainitun Aaltoesin vetämä Kansallinen Epäonnistumisen Päivä. Tapahtuman sivuilla muun muassa Rovion Peter Vesterbacka, Wallu Valpio ja valmentaja Jukka Jalonen kertovat epäonnistumisista. Maisteriohjelmani kaksi näkemyksellistä opiskelijaa kirjoittavat kirjaa epäonnistumisista (siitä on tulossa loistava). Kulttuurimuutos on ilmassa ja hyvä niin.
Itse voin sanoa epäonnistuneeni mennessäni lukiosta opiskelemaan Tampereen yliopistoon tietojenkäsittelytieteitä, josta kirjoitin jo viime kirjoituksessani. Yliopisto ei ollut nuorelle mielelle oikea ympäristö ja tietojenkäsittelytiede ei ollut juttuni. Erosin yliopistosta tyhjän päälle; minulla ei ollut työtä, opiskelupaikkaa tai mitään suuntaa tulevaisuudelle.
Epäonnistu!
Tästä päästään epäonnistumisiin. Monilla voi yrittämisen suhteen olla pelko juuri epäonnistumisesta. Voimme puhua mistä tahansa yrittämisestä elämässä ja sama pelko saattaa olla jäytämässä mieltämme. Emme uskalla yrittää uutta liikuntalajia, jos meille vaikka nauretaankin. Emme edes yritä ilmaista mielipidettämme, jos epäonnistumme itsemme ilmaisussa ja meitä pidetään tyhminä. Emme yritä tehdä elämästämme parempaa, jos vaikka epäonnistuisimme ja elämästämme tulisikin kurjempaa. Vanhassa hyvässä on turvallista pidättäytyä, tämä ajatus on tuntunut rakentuvan ihmiseen.
Uutisia: Epäonnistuminen on täydellisen hyväksyttävää ja juuri epäonnistuminen voi olla se oppi elämässä, joka tekee sinusta onnellisemman kuin koskaan. Se voi olla arvokkaampaa kuin mitkään tutkintopaperit. Suomessa epäonnistumisen voimaa tuo esille par aikaa juuri mainitun Aaltoesin vetämä Kansallinen Epäonnistumisen Päivä. Tapahtuman sivuilla muun muassa Rovion Peter Vesterbacka, Wallu Valpio ja valmentaja Jukka Jalonen kertovat epäonnistumisista. Maisteriohjelmani kaksi näkemyksellistä opiskelijaa kirjoittavat kirjaa epäonnistumisista (siitä on tulossa loistava). Kulttuurimuutos on ilmassa ja hyvä niin.
Itse voin sanoa epäonnistuneeni mennessäni lukiosta opiskelemaan Tampereen yliopistoon tietojenkäsittelytieteitä, josta kirjoitin jo viime kirjoituksessani. Yliopisto ei ollut nuorelle mielelle oikea ympäristö ja tietojenkäsittelytiede ei ollut juttuni. Erosin yliopistosta tyhjän päälle; minulla ei ollut työtä, opiskelupaikkaa tai mitään suuntaa tulevaisuudelle.
Lopuksi
Kehoitukseni ”yritä!” ei tarkoita, että sinun pitäisi mennä oitis rekisteröimään toiminimi. Se tarkoittaa, että tulisi yrittää elämässään. Yritä niitä asioita, jotka tekevät sinusta onnellisemman. Yritä sitä uutta liikuntalajia, yritä ilmaista aidosti itseäsi tai yritä sille tielle elämässä, jolle olet aina halunnut. Jos epäonnistutkin, niin pohdi, miksi ja ota opiksi epäonnistumisesta. Jos olet opiskelija, voit ajatella, että epäonnistuminen on 10-50 opintopisteen kurssi yrittämisestä (ehkä jopa kokonainen tutkinto) ja sait siitä juuri arvosanaksi 5.
Kirjoittaja on TAMKin ylpeä alumni, joka par aikaa lukee kauppatieteitä Porin yliopistokeskuksen Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa. Ja yrittää ihan pirusti kaikenlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti