Kirjaston joulukalenteri: Luukku nro 12

Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25592-5 (sid.), ISBN 978-951-1-25659-5 (e-kirja)

Kristina Carlsonin päiväkirjaromaanin esikuvana on suomalaisen kasvitieteen uranuurtajan ja kansainvälisestikin merkittävän jäkälätutkijan William Nylanderin (1822-1899) elämän pääkohdat, mutta kirjan tapahtumat ja  päiväkirjamerkinnät ovat kirjailijan keksimiä.

Nylander oli Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori 1850- ja 1860-luvulla. Hän oli myös lääketieteen tohtori. Nylanderin erikoisalana olivat jäkälät, joiden tutkijana hän on kansainvälisestikin merkittävä.  Hänen yli 51 000 näytettä käsittävä jäkäläkokoelmansa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä museossa on edelleen vilkkaassa käytössä.

Suurimman osan elämäänsä William N. asui Pariisissa, jonne hän muutti luovuttuaan professuurista Helsingissä.

Kirja koostuu William N:n päiväkirjamerkinnöistä marraskuulta 1897 maaliskuuhun 1899.

William N. kuvailee arkeaan ja päiviään, jotka lukijasta saattavat vaikuttaa yksitoikkoisilta toistuessaan perin samanlaisina. Tosiasiassa jäkälätutkijan päiväkirjasta muodostuu vähäisistä tapahtumista huolimatta syvä ja monipuolinen ihmismielen ja tutkimusaiheelleen omistautuneen yksinäisen ja syrjään vetäytyneen ihmisen mielen ja ajatusten kiinnostava kuvaus. William asuu yksin Pariisissa pienessä ja kylmässä asunnossa ja kirjoittaa tieteellisen teoksensa toista osaa. Hänen terveytensä heikkenee, kuume ja väsymys lisääntyvät kirjan edetessä.

Vaihtelua Williamin päiviin tuovat kävelyretket, jolloin aivotkin pysyvät liikkeessä, kuten hän perustelee kävelyretkiään kylmällä ja tuulisellakin säällä ja väsymyksen vaivatessa.  William N. elää askeettisesti ja syö niukasti, mutta osaa tilaisuuden tulleen myös nauttia hyvästä ruoasta läheisessä ravintolassa tai saatuaan taloudenhoitajaltaan erityisiä herkkuja.

William N. kuvataan vaikeaksi ihmiseksi, minkä hän itsekin päiväkirjassaan toteaa. Hän ei yleensäkään pidä ihmisistä eikä ainakaan halua miellyttää muita, vaan on suorapuheinen ja vastahankaan useimpien kanssa. Hänen sisarensa Elise ja taloudenhoitaja Constance eli C. ovat lähes ainoita ihmisiä, joihin Williamilla on lämmin ja hyväksyvä suhde.

Yksinäisyydestä William N. toteaa, että se ei ole apeaa eikä surullista, mutta joskus se on ikävää. William N. kirjoittaa myös olevansa perin ikävä ihminen jopa omaksi seurakseen. Hän jatkaa: ”Kun C. aikanaan asui samassa huushollissa, juttelimme päivittäin, vaikka kumpikaan meistä ei ole puhelias enkä minä voi sietää lörpötteleviä naisia. Minun elämääni hallitsevat vastahanka, riita, kiukku ja epäluulo”.

Päiväkirjamerkintöjen perusteella William N. tarkkailee myös kanssaihmisiä tutkijan tarkkuudella ja elämää pintaa syvemmälle kokeneen ihmisen herkkyydellä. Hän päätyy käsitykseen, että ”arkisessa latteudessa elävät ihmiset eivät ajattele omaa tilaansa, he ovat hyvinvoipia ja tyytyväisiä, kun heillä on herkullisia ruokia, viinejä, pulskat hevoset ja palvelijoita kumartelemassa.  Heille ei edes juolahda mieleen, että toisinkin voisi olla, vaan juuri yksiulotteinen maailmankäsitys varmistaa heidän onnensa”. Olettamuksiin perustuvaa varmuuttaan maailman olemuksesta he eivät aseta kyseenalaiseksi katsomalla kaukoputkeen tai mikroskooppiin.

William N. ei ole sosiaalinen eikä saa oikein yhteyttä pariisilaisiin, sen sijaan hän suuntaa huomionsa ja kiinnostuksensa luontoon. Hän odottaa kevättä ja uskoo mielialansa kohenevan, kun kevätkukat puhkeavat. Näin ei kuitenkaan käy, vaan maaliskuussa 1899 William N. kuolee asuntonsa työpöydän ääreen.

 William N. kertoo olevansa ikävä ihminen, mutta Kristina Carlssonin hänestä kirjoittama kirja ei ole ikävä vähääkään, vaan hieno kirja, jossa johdonmukaisesti omien näkemystensä ja päähänpinttymiensä mukaisesti elävän tiedemiehen elämästä piirtyy lopulta myönteinen ja kauniita elämänkokemuksia kuvaileva teos.

Pidin Williamin rehellisestä suhteesta itseensä ja kriittisyydestä, jolla hän päiväkirjassa tutkii sekä itseään että muita ihmisiä. Tällä omalaatuisella ja erakoituneella tutkijalla on hyvä itsetunto ja vahva usko omien näkemystensä virheettömyyteen.

Kristina Carlssonin edellinen romaani Herra Darwinin puutarhuri (2009) sai sekä kirjallisuuden valtionpalkinnon että Kiitos kirjasta -mitalin.  Romaanistaan Maan ääreen Carlsson sai Finlandia-palkinnon vuonna 1999.

William N. Päiväkirja oli yksi kuudesta tämän vuoden Finlandia-ehdokkaasta. Kuten tiedämme, voiton vei tällä kertaa Rosa Liksomin Hytti nro 6.

Sattumoisin  vuoden  2011 Tieto-Finlandian on voittanut Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseon julkaisema Suomen jäkäläopas.

Teksti: Sinikka Lehtomäki
TAMK Kirjasto Kuntokatu 4