Tartu syksyä sarvista! - vinkkejä virkoamiseen osa 5

Tänään MindPowerissa unelmoidaan ja asetetaan tavoitteita. Minun mielestäni unelmoiminen on mahtavaa puuhaa ja se on ollut yksi lempiharrastuksistani pienestä asti. 

Joskus lapsena jätin uusimman Ally McBeal – jakson katsomatta, että pääsin aikaisemmin sänkyyn pötköttämään - ja unelmoimaan. Laitoin mankkaan lempikasettini, painoin play ja suosikkikappaleeni, Tapani Kansan R-A-K-A-S alkoi soida (tosin melko hiljaisella volumella, ettei äiti kuulisi). Ihan hetkessä minä jo istuin polkupyörän takana, kun luokan pojat kyytsäsivät minua ympäri kylää. Oli jo ilta, mutta minulla ei olisi vielä kiire kotiin. Päällä minulla oli punaruskea nahkatakki, silmissä mustaa ripsiväriä – eikä minun tarvinnut käyttää kypärää.

Nykypäivän lapset saattavat haaveilla hieman erilaisista asioista ja he tuskin kuuntelevat Tapani Kansaa. Olivat unelmat sitten millaisia tahansa, niitä pitää olla. Unelmat eivät myöskään toteudu jos niitä kohti ei kulje. Omassa elämässäni on nyt toteutunut lyhyen ajan sisään jopa kaksi isoa unelmaa (ei siis tuo nahkarotsiunelma luokan poikien kanssa fillaroimisesta). Se tunne kun unelma toteutuu, on aivan käsittämätön. Siksi tässä ohjeet myös teille, jotta pääsisitte helpommin kohti tavoitteitanne:

• Ole rehellinen itsellesi ja hyväksy lähtöpisteesi. Missä olen nyt?
• Selkiytä tavoite. Tiedä, mitä haluat!
• Näe tavoitteen takana olevat asiat ja kasvata tavoitettasi. Mitä minulla on enemmän tavoitteessani?
• Huomaa, mikä toimii jo nyt. Mitkä asiat sujuvat jo nyt ja mitä resursseja minulla jo onkaan?

• Tunnista omat vahvuutesi. Mitkä ovat ominaisvahvuuksiani ja hankkimiani taitoja, joita voin hyödyntää päästäkseni tavoitteeseen?
• Tee suunnitelma kohti tavoitettasi. Mitä välitavoitteita otan?
• Ota ensimmäinen askel. mikä on tämä askeleeni ja milloin teen sen?
• Tunnista mahdolliset haasteet/sivuraiteet. Mikä voi tulla tavoitteeni tielle ja miten menen siitä eteenpäin?
• Muista palkita itseäsi. Mitkä ovat palkintoni kun pääsen välitavoitteisiini?Arvioi sitoutumisen aste. Mikä on sitoutumisen asteeni 1-100 tähän projektiin? mitä tarvittaisiin, jotta se voisi olla 100?
• Perustele itsellesi, miksi tulet onnistumaan ja miten pääset tavoitteeseesi.

Tässä vielä muutama lisäohje tavoitteiden tekemiseen:

Tavoitteen tekemisessä tärkeää on kirjoittaa tavoite preesensissä ikään kuin se olisi totta.

Haluaisin työpaikan - > minulla on töitä

Tärkeää on unohtaa sana ei. Keskity KOHTI- tavoitteisiin. On olemassa kohti - ja poispäin – tavoitteita. Kohti –tavoitteet toteutuvat todennäköisemmin kuin poispäin – tavoitteet.

Minulla ei ole kiire -> Minulla on riittävästi aikaa kaikkeen tarpeelliseen.

En syö joka päivä herkkuja. -> Syön pullaa vain kerran viikossa

Kannattaa siis suunnata jotakin kohti, eikä poispäin. On helpompaa tavoitella itselle hyvää päämäärää, kuin yrittää muuttaa negatiivisia asioita tai ihmisiä. Toisten muuttaminen ei nimittäin onnistu, mutta omaa asennetta voi!  Rakenna päämäärä ja tähtää siihen täysillä!

On tiettyjä asioita, joista ihminen voi päättää itse.  Voit päättää jopa omista tunteistasi, jos hallitset itsesi ja asenteesi on kunnossa. Vaikka kaikesta ei voi päättää, niin moneen asiaan voi silti vaikuttaa. Et voi päättää olevasi terve koko loppuelämäsi ajan, mutta takuuvarmasti omilla valinnoillasi voit vaikuttaa terveyteesi.

Sitten on niitä asioita joista et voi päättä ja joihin et voi vaikuttaa. Niitä on loppujen lopuksi aika vähän ja yleensä ihmisten unelmat ja tavoitteet ovat realistisia ja niihin pystyy itse vaikuttamaan (harva oikeasti haaveilee lentämisestä). Esimerkiksi yksi asia, johon emme itse varmasti voi vaikuttaa, on sää.

Lainaan nyt vähän omaa tekstiäni:

” Kun lähden töihin, on pimeää. Kun lähden töistä kotiin, on myös pimeää. Kesällä vaivoin saatu rusketus kadonnut ja eikä sitä edes näkysi vaatekerrosten alta. Hiekan täyttämät sandaalit on pakattava kaappiin ja villahousut on vedettävä jalkaan. Ei auta, pakko myöntää, syksy on täällä ja mennyt kesä on vain kaunis muisto. Siihen, että saat seuraavan kerran painaa varpaasi hiekkaan, ostaa torilta kesän ensimmäisen pallojätskin tai käydä nakuna öisellä kuutamouinnilla, on erittäin, erittäin pitkä aika.”

  

Täällä hetkellä tunnen itseni erittäin typeräksi. Miksi valitan kylmästä ja koleasta säästä.  En minä voi sille yhtikäs mitään, että sataa tai, että on pimeää. Naurettavaa tuhlata aikaa ja energiaa, niiden asioiden vatvomiseen, joille yksinkertaisesti ei voi mitään! 

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille! Unelmoikaa elämäänne ja unohtakaa ne asiat joille ette voi tehdä mitään. Ihan sama mitä sieltä taivaalta tulee, kyllä me pärjätään!

Täältä voit lukea kokonaisuudessaan ensimmäisen ”Tartu syksyä sarvista ” – blogitekstin.

Teksti: Emma Ketonen
Kuvat: Emma Ketonen & Samuli Räsänen