Kirjasto rakentuu: Kirjastoluokituksesta toiseen

Kuinka moni teistä on ihmetellyt kryptisiä numerosarjoja kirjastokirjojen selässä ja kirjahyllyjen päädyissä? Ne ovat jonkinlainen yritys ottaa maailma haltuun.

Kaikki kirjaston kirjat voisi tietysti järjestää yksiin aakkosiin, mutta silloin olisi mahdoton osoittaa mitään paikkaa, jossa tietyn alan teokset olisivat. Järjestelmällisen kirjastonhoidon perusedellytys on alanmukainen jaottelu. Perinteisesti se on tarkoittanut luokittamista. Kullekin kirjalle määritellään luokka, johon se sijoitetaan ja joka merkitään sille hakuelementiksi kirjastotietokantaan. 

Luokka voi sanana joskus hämätä, erityisesti oppilaitosympäristössä. En varmaan ole ainoa, joka on käynyt seuraavanlaisen keskustelun (tämä tapahtui vuosia sitten Kuntokatu 3: ssa).
Asiakas: ”Missä on Momentti  ykkönen?”
Minä: ”Se on luokassa 53, aakkostettuna kirjan nimen mukaan M:ssä.”
Asiakas (epäröivän kiusaantuneena): ”Onko se luokka myös tässä C-siivessä?”

Luokitusjärjestelmiä on useita. Kuuluisin on Deweyn luokittelu. Melvil Dewey jakoi 1870-luvulla maailman kymmeneen luokkaan ja kaikki nämä vielä lukemattomiin alaluokkiin. Järjestelmä ja sen nykyään käytössä olevat johdannaiset ovat sillä tavalla ekspansiivisia, että desimaaleja eli tarkkuutta voi lisätä loputtomiin. Tai ainakin niin kauan kuin kirjan selkää ja kantta piisaa.

Mitä uudempi tiede, sitä pidempi luokitusnumero. Kun yleisimpiä luokitusjärjestelmiä rakennettiin, ei osattu kuvitella nykyisenkaltaista teknologiaa. Sen takia erityisesti tekniikan alalla on jouduttu lisäämään numeroita ja desimaaleja vanhojen luokkien perään, jotta saadaan uusia nimikkoluokkia.

Esimerkiksi numerosarjasta 621.39 (UDK:n mukaan) voidaan päätellä seuraavat asiat:
6 tarkoittaa soveltavia tieteitä, lääketiedettä, teknologiaa
62 insinööritieteitä, tekniikka
621 konetekniikkaa ja mekaanista teknologiaa
621.3 sähkötekniikkaa
621.39 tietoliikennetekniikkaa

Nykyisen TAMKin kirjaston toimipisteissä on ollut käytössä eri luokitusjärjestemät: vanhassa TAMKissa UDK (UDC= Universal Decimal Classification) ja entisessä PIRAMKissa YKL (Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä). Kun koulut ja sen myötä kirjastot yhdistyivät 2010, valittiin yhteiseksi järjestelmäksi YKL. Tähän asti on kuitenkin käytetty vanhoja luokituksia. Nyt kun Kuntokadulle tulee vuoden loppuun mennessä uusi kirjasto ja saman katon alle muuttaa kokoelmia monesta toimipisteestä, luokitus täytyy vihdoin yhdistää. Kuntokatu 3:n kirjaston kaikki kirjat siirretään toiseen järjestelmään ja muidenkin toimipisteiden luokitukset tarkistetaan ja yhtenäistetään. 

Tämä tarkoittaa mylläystä. Kirjojen totutut paikat voivat siirtyä. Tänä keväänä tuttu opus ei löydykään enää samasta paikasta kuin ennen. Saman alan kirjoja voi väliaikaisesti löytyä kahdesta eri paikasta, osin vanhasta, osin uudesta luokasta, mahdollisesti ihan eri puolilta kirjastoa. 

Osa luokkamuutoksista voidaan tehdä tietokantaan koneellisesti, mutta silti jokainen kirja täytyy tarroittaa uudelleen. Sinä aikana kun kirjaa käsitellään, kun sen selkätarra vaihdetaan ja tietokantaan merkitään uusi luokka, kirja voi olla ”kadoksissa”. Tietokanta sanoo sen olevan hyllyssä, mutta todellisuudessa se onkin jossain työpisteessä käsittelyn alla. Nyt jos koska kannattaa vaivata henkilökuntaa. Yhdessä meillä on paremmat mahdollisuudet suunnistaa tässä viidakossa.

Kirjasto tiedottaa asiasta yleisesti ja jokaisen työn alla olevan kirjastoluokan kohdalla erikseen. Asiakkailta meidän täytyy pyytää kärsivällisyyttä. Muutostyöt kestävät pitkälle kevääseen. Heti sen jälkeen alkaa muuten uusi savotta, kun kaikkiin kirjoihin lisätään RFID-tunniste. Mutta siitä joskus toiste.

Teksti: Seija Kivelä, informaatikko, TAMK Kirjasto Kuntokatu 4
Kuva: Seija Kivelä ja Turvamerkit.fi

Perfektionismin ja projektien rankka avioliitto

Kuvaukset ovat jo porteilla. Sen huomaa kalenterista ja sen huomaa alati kasvavasta painosta otsalohkon tienoilla. Muistettava tieto kasvaa joka palaverissa ja joka harjoituskerralla, kunnes aivot tuntuvat paisuneen kolmanneksella. Kaikki dokumentit on opeteltu ulkoa jo viikkoja sitten, mutta silti luen ne taas kerran. Kuinkahan paljon yhteen ihmiseen mahtuu ”to do” –listoja? 

Joitakin kertoja vuodessa huomaa vain sen tunteen, kun projektin deadline saapuu ja kaikki muu muuttuu toisarvoiseksi. Kun muuttolaatikot makaavat viikkoja nurkassa ja unohdan valmisruoan jo sammuneeseen uuniin. Kertaan kaiken muistettavan, mutta mietin unohdinko muistaa jonkin yksityiskohdan?

Vain paras kelpaa minulle ja siksi huomaan taas harjoittelevani, tai jos en harjoittele, ajattelen harjoittelemista.

Ei-perfektionistina projektien voittaminen lienee helpompaa. Mutta kaikki harjoitteluni on itse asiassa vasta suunnitelma B. Asiat voivat sujua jopa paremmin rentona ja improten. Mieluusti niin tekisinkin. Mutta jos kaikki meneekin pieleen, niin harjoiteltuani niin paljon kuin vain pystyin, voin sanoa, etten olisi inhimillisesti pystynyt parempaan. Silloin minun ei tarvitse jossitella seuraavia viikkoja, vaan voin tuntea kuinka ihanasti taakka takaraivon perukoilla kutistuu kuin vanha ilmapallo. 

Pian tulee piste, jolloin harjoittelu muuttuu turhaksi: seitsemäs tunti kirjastossa, jolloin huomaa vauhdin hidastuneen sivun puolikkaaksi per tunti tai kun nukkuminen on ainoa vaihtoehto. 

Silloin itse tilanne on vain harjoittelun jatke. 

Muinaiset roomalaiset harjoittelivat varusteilla, jotka olivat paljon painavampia kuin aidot. Silloin sotiminen tuntui helpotukselta. 

Joel Lehtonen/ Kuva11

Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu

TAMK Virrat

Mestarimyyjä 2011 koulutuksen päätöstilaisuus

TAMKin liiketalouden opiskelijat olivat jälleen ottaneet innolla osaa K-ryhmän, jo 25.kerran järjestettävään Mestarimyyjäkoulutukseen. Kuntokadun kampuksella järjestettiin 5.3.2012 koulutuksen päätöstilaisuus.

Tiedottaja Pasi Pihjava ja opinto-ohjaaja Eija Iso-Junno avasivat tilaisuuden

Tilaisuus alkoi Keskon tiedottaja Pasi Pihlavan esittelyllä Kesko-konsernista, Keskon toimialoista ja eri kauppaketjuista. Lisäksi katsottiin Keskon 70-vuotisjuhlafilmi.

Tämän jälkeen rekrytointipäällikkö Heikki Mustila Ruokakeskosta kertoi opiskelijoille K-ryhmästä työnantajana sekä kauppiasurasta. Korkeakouluopiskelijoille Kesko tarjoaa mm. K-trainee koulutusta sekä AMK:ssa järjestettävää kauppiasyrittäjyyspolkua. TAMKissa näitä kauppiasyrittäjyyspolun (5-20 op) osioita pääsee suorittamaan seuraavan kerran syksyllä 2012.

Tilaisuus päättyi Mestarimyyjätodistusten ja stipendien jakoon. Pasi Pihlava ja Heikki Mustila luovuttivat stipendit koulutuksessa hyvin menestyneille opiskelijoille. TAMKista löytyi myös valtakunnan paras Mestarimyyjäopiskelija Jetro Saarti Rauta-linjalla! Lisäksi kaikki osallistujat, 54 opiskelijaa, saivat todistukset + yhden opintopisteen osallistumisestaan.

Mestarimyyjäkoulutukseen osallistuneita opiskelijoita

Mestarimyyjäkoulutuksen toteuttamisesta vastaavat oppilaitokset, K-instituutti ja Kesko. Koulutuksen ohjauksesta TAMKissa vastasi opinto-ohjaaja Eija Iso-Junno.
 

Tänä keväänä Mestarimyyjätodistukset sai yhteensä 3 577 opiskelijaa. Oppilaitoksissa Mestarimyyjäkoulutus suoritetaan hieman suppeammassa muodossa kuin K-ryhmässä. Opiskelijat voivat valita kiinnostuksensa mukaan yhdestätoista eri tavara-alalinjasta haluamansa Mestarimyyjälinjan. Opiskelu tapahtuu etäopiskeluna, johon sisältyvät laajat, verkossa suoritettavat opintotehtävät. Sisällön pääpaino on tuotetietoudessa. Lisäksi koulutus sisältää yleisiä osioita, jotka käsittelevät muun muassa hyvää asiakaspalvelua, kuluttajansuoja- ja ympäristöasioita sekä K-ryhmän ajankohtaisia asioita.

EDIT
K-ryhmä palkitsi parhaat Mestarimyyjäkoulutukseen osallistuneet TAMKin Virtain yksikön opiskelijat 14.3. järjestetyssä Mestarimyyjäkoulutuksen päätöstilaisuudessa. Hyväksytysti koulutuksen suoritti 21 opiskelijaa, stipendillä palkittiin mm. Lotta Abid, valtakunnan jaettu paras opiskelija Kassa-linjalla.Virtain yksikkö oli keskiarvoltaan valtakunnan toiseksi paras oppilaitos! 

Kirjasto rakentuu: Esittelyssä TAMKin kirjaston kaukopalvelu

Etkö löydä etsimääsi aineistoa kirjastostamme? Jos sitä ei löydy muistakaan Tampereen kirjastoista, voimme tilata sen kaukolainaksi jostain toisesta kirjastosta Suomesta tai ulkomailta.

TAMKin kirjastossa on ollut käytössä maksuton kaukopalvelu jo vuoden 2010 alusta alkaen.  Kaukopalvelutilaukset ovat ilmaisia omille opiskelijoillemme ja henkilökunnallemme. Sovelsimme maksuttomuutta jo aiemmin suppeammassa mittakaavassa. Henkilökunnalle kaukolainat olivat maksuttomia ja opiskelijat saivat tietyn määrän ilmaisia kaukolainoja opinnäytetyövaiheessa. Laajensimme maksuttomuutta parantaaksemme asiakaspalvelua ja edistääksemme TAMKilaisten samanarvoisuutta kirjaston asiakkaina.

Kaukopalvelu on kirjastojen välistä lainaus- ja jäljennepalvelutoimintaa. Kirjasto voi tilata asiakkaan pyytämää aineistoa muista kirjastoista. Vastavuoroisesti se lähettää muille kirjastoille kaukolainoja omista kokoelmistaan. Mikään ei estä rajaamasta osia kokoelmista (esim. kurssikirjat) kaukopalvelun ulkopuolelle, jotta omille asiakkaille pystytään takaamaan heidän tarvitsemansa tiedonlähteet. TAMKissa kurssikirjojakin lainataan, mikäli niitä käyttävä kurssi ei ole parhaillaan käynnissä omassa ammattikorkeakoulussa.

Kaukopalvelupyynnön voi tehdä kirjaston asiakaspalvelussa tai verkkolomakkeella. Kaukopalvelija saa sähköpostiviestin verkkolomakkeen täyttämisestä, minkä jälkeen hän paikantaa halutun aineiston ja lähettää pyynnön lainaavaan kirjastoon.  Kaukolainat tilataan keskitetysti  Kuntokadulta, mutta ne toimitetaan lainaavasta kirjastosta suoraan aineistoa tarvitseviin TAMKin kirjastotoimipisteisiin.

TAMKin kaukopalvelua hoitavat tietopalvelusihteeri Eija Mähönen ja informaatikko Anu Ranta.

Kaukolaina-asioissa voi ottaa yhteyttä sähköpostilla: kirjasto.kaukopalvelu(at)tamk.fi.

Teksti: Anu Ranta, informaatikko, TAMK Kirjasto, Kuntokatu 4
Kuva: Microsoft ClipArt

Matkailuyrittäjien benchmarking-matka Himokselle

TAMKin KESMA I –hanke järjesti 16.2.2012 benchmarking-matkan Jämsän HimosMaailmaan. Mukaan Ravintola Hirvikartanossa järjestettyyn tilaisuuteen lähti hankkeen edustajien lisäksi Vihreä Sydän-yritysverkoston yrittäjiä. Matkan tavoitteena oli levittää hyviä käytänteitä ja innostaa yrityksiä kestävyyden edistämiseen omassa toiminnassaan.  

Hirvikartano on Suomen ensimmäinen yksityinen hirvitila, jonka tarhassa asuu tällä hetkellä neljä hirveä, Laila, Annikki, Matti-Esko ja Jorma. Tilan emäntä Susanna Partio kertoi ruokailun ohessa Hirvikartanon historiasta ja nykyhetkestä. Hän painotti, että pelkällä kauniilla luonnolla ja maisemalla ei matkailuyritys pärjää Suomessa, vaan erikoistuminen on välttämättömyys menestykselle. Yrityksen täytyy kehittää jokin oma persoonallinen valtti, jolla erottua massasta. 

Hirvikartanon isäntä Jouko Partio hirvineen

Susanna esitteli myös paikallisten pienyritysten yhteistyöverkostoa HimosMaailmaa. HimosMaailma on toiminut melkein neljä vuotta ja se on alusta asti ollut yritysten omistama osakeyhtiö, jolla on tällä hetkellä reilut 60 osakasta. Suuri osakasmäärä tällaisessa yhtiössä aiheuttaa helposti ongelmia. Kuinka sitouttaa kaikki osakkaat? Kuinka rajata yrittäjien määrä? Nämä kysymykset herättivät ansaittua keskustelua tilaisuudessa. Toimivan verkoston edellytyksiä käytiin muutenkin läpi HimosMaailman kokemusten kautta.

HimosMaailma on sekä myynti- että markkinointiorganisaatio ja tällaisen yhtiön toimivuuden kannalta on tärkeää, että ulkoisen viestinnän lisäksi myös sisäinen viestintä on kunnossa. Verkostossa mukana olevien yritysten pitäisi tuntea toisensa ja toistensa tuotteet riittävän hyvin ja olla avoimia toisilleen. Hirvikartanon isäntä, Jouko, korosti tässä yhteydessä, että tämä koskee myös kaikkia työntekijöitä eikä pelkästään yrittäjiä. 

Matkailun kestävään kehitykseen liittyen HimosMaailman Satu Jokinen kertoi heidän viime vuonna aloitetusta hiilijalanjälkiprojektista. Projektissa on kehitetty Suomen ensimmäinen hiilijalanjälkilaskentamalli ja nettilaskuri matkailukeskukselle. Tähän liittyvä energiamökkipalvelu otetaan käyttöön nyt helmikuun aikana kymmenessä kohteessa., joista kahdeksan on mökkejä ja kaksi ravintolaa. Projektin tavoitteena on pienentää alueen ilmastonmuutosvaikutuksia. Kulutuksen reaaliaikaisen seurannan uskotaan herättävän ihmisiä ajattelemaan vastuullisuutta ja kulutustottumuksia. Hiilijalanjälkiprojekti ei ole vain tietyn ajan kestävä hanke, vaan siitä on tarkoitus tehdä jatkuva ja kehittyvä prosessi.

Matka oli kaikin puolin erittäin onnistunut ja yrittäjät olivat tyytyväisiä päivän antiin. Tietojen vaihtaminen eri alueiden yrittäjien kesken on hyödyllistä, antoisaa ja ajatuksia herättävää. Suomalainen yrityskulttuuri kaipaakin lisää avoimuutta ja yhteistyötä salailun ja minä-itse –ajattelun vastapainoksi.

Teksti: Markku Saarela, TAMKin liiketalouden opiskelija
Kuva: Kaisa Merilahti

Kestävän matkailun liiketoiminnan kehittämismallin rakentaminen –hanke (KESMA I) toteutetaan neljän alueen yhteistyönä 1.12.2010 - 29.2.2012. Jyväskylän ammattikorkeakoulu toimii projektin hallinnoijana partnereinaan Tampereen ammattikorkeakoulu, Vaasan ammattikorkeakoulu sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.