Joulukalenterin luukku 6 - Luvattu maa Suur-Suomen unelma ja unohdus

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 6.12.2014

Kirjailija: Jenni Kirves; Sari Näre (toim.)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 407
Julkaisuvuosi: 2014

Suur-Suomi-aate sai itsenäistyneessä Suomessa paljon jalansijaa, ja siihen yhdistyi 1800-1900-lukujen vaihteen venäläistämispolitiikan (nk. sortokaudet) vahvistama perinteinen ryssäviha ja Neuvostoliiton synnyn nostattama kommunismin vastaisuus. 1920-30-luvulla aatetta ajoi useita järjestöjä, joista tunnetuin on Akateeminen Karjala-Seura eli AKS.

Suur-Suomi-aatteella ei ollut mitään toteutumisen mahdollisuuksia 75 vuotta sitten alkaneessa talvisodassa, jolloin Suomi jäi yksin taistelemaan valtavaa itänaapuriaan vastaan. Tie aukeni vasta kun Suomi asettui Saksan liittolaiseksi 1941 ja Suomen armeija eteni nopeasti rajantakaiseen Karjalaan ja Aunukseen saakka.

Valitettavasti Suomen miehityshallinto Itä-Karjalassa paikallisväestön internointilerireineen ei ollut pelkästään positiivinen ilmiö, vaikka sitä ei voikaan verrata Natsi-Saksan politiikkaan itärintamalla. Saksan tappiokierteen myötä rajantakaiset valloitukset kuitenkin menetettiin ja Suur-Suomi-aate jäi unholaan.

Nuoren sukupolven historiantutkijoiden artikkeleista koostuva kokoomateos Luvattu maa - Suur-Suomen unelma ja unohdus (2014) kertoo tästä Suomen historian vaiheesta, joka on pyritty sodan jälkeen kiusallisena unohtamaan. Teos jatkaa viime vuosikymmenien irtiottoa perinteisestä kansallismielisestä historiankirjoituksesta - kriittisiä ollaan silloin kun on aihetta, vaikka omasta maasta on kysymys.

Tällainen on esim. suomalainen SS-pataljoona, joka soti jatkosodan aikana Saksan itärintamalla Neuvostoliiton eteläosissa. Suomessa on korostettu, että tämä ns. panttipataljoona oli osa Waffen-SS:ää, erotukseksi "tavallisesta" SS:stä, joka oli vastuussa mm. kuolemanleireistä. Teoksessamme ollaan sitä mieltä, että vaikka taistelujoukkoja olikin, Waffen-SS ei ollut mikään muusta SS:stä aivan erillinen osa.
Toinen esimerkki on ex-presidentti Svinhufvud, joka vielä ennen kuolemaansa alkuvuonna 1944 piti kiinni liitosta Natsi-Saksan kanssa Suur-Suomen luomiseksi. Teoksessa tuodaan esiin kuinka Svinhufvudista elämänkertaa valmisteleva arvostettu historiantutkija vaikenee Suomen kansallisbiografian artikkelissaan ex-presidentistä täysin tämän suhteesta SS:ään, joka oli kuitenkin kustantanut hänen sodanaikaisten puheiden kokoelmansa 1944!

Teoksessa käsitellään myös mm. naisten suhdetta Suur-Suomi-aatteeseen, yhtenä esimerkkinä tänä vuonna juhlittu Tove Jansson, joka pilakuvissaan jo 1930-luvulla arvosteli kirpeästi Hitleriä ja natseja. Sotienvälisen Suomen henkinen ilmapiiri ei selvästikään ollut hänen mieleensä.

Toisen maailmansodan jälkeen epäonnistunut Suur-Suomi-aate pyrittiin aktiivisesti unohtamaan, vaikka sen toteuttamista ajaneet henkilöt saattoivat jatkaa julkisessa elämässä kuten ennenkin. Hyvä esimerkki on Kekkosen kuuluisan tunarit-kirjeen 1975 vastaanottanut oikeustieteen professori Veli Merikoski - hän toimi jatkosodan aikana Itä-Karjalan miehityshallinnon lainopillisena neuvonantajana.

Joten kun tänäkin itsenäisyyspäivänä monet taas katsovat Tuntematonta sotilasta, olkaamme kiitollisia, että sotamies Honkajoen harras toive on toistaiseksi saanut toteutua ja sekä päättäjiemme päät että Karjalan männyt ovat toistaiseksi säilyneet pahemmilta yhteentörmäyksiltä. Siitä mitä ei voi saavuttaa tai ei ainakaan voi pitää, kannattaa suosiolla luopua.

Teksti: Hannu Hahto / TAMK kirjasto