Polte goes Brazil

 

Proakatemialla, yrittäjyyden ja tiimioppimisen koulutusohjelmassa, jokaisen tiimin opintoihin kuuluu Final Camp, eli jonkinlainen kansainvälinen projekti. Final Campin sisällön saa jokainen tiimi suunnitella itse. Ainoana vaatimuksena on, että sen täytyy sisältää kansainvälistä yhteistyötä. Projektin saa toteuttaa halutessaan Suomessa, mutta useimmiten tiimit tahtovat valmistumisensa kynnyksellä lähteä maailmalle. Alku vuodesta Poltteen, eli meidän tiimimme, Final Camp kohde oli vielä avoin ja suunnittelusta vastuun ottivat Ossi Ojala ja Miika Alanko. Polte antoi pojille vapaat kädet suunnittelun suhteen, joten he tarttuivat toimeen ja alkoivat selvittää mahdollisia kohteita ympäri maailmaa.

Pienen metsästyksen jälkeen pojat löysivät potentiaalisen matkakohteen TAMKin kontaktien kautta ja he päättivätkin aika pikaisesti, että Polte lähtee Brasilian Sao Pauloon tekemään yhteistyötä paikallisen koulun, Rio Brancon kanssa. Siitä alkoi keväästä asti kestänyt sähköpostien vaihdanta Brasilian suuntaan ja poltelaisten mieliin iskostui yksi lause hyvin vahvasti: Polte goes Brazil.

Reissu tuntui keväällä vielä erittäin kaukaiselta, mutta syksyn edetessä alkoi jokaiselle konkretisoitua, että olemme oikeasti lähdössä koko tiimin voimin toiselle puolelle maailmaa. Syksyn aikana Proakatemialla vieraili paljon brasilialaisia, jotka pelottelivat maan olevan erittäin vaarallinen. He olivat etenkin huolissaan siitä, kuinka paljon huomiota herätämme vaaleutemme takia. Olimme saaneet monelta taholta kuulla, että rikollisuus kukoistaa Brasiliassa maan suurien tuloerojen takia ja viimeistään siinä vaiheessa moni meistä tytöistä alkoi jännittää, että mihin sitä oikein on tullut lupauduttua. Siitä huolimatta jokainen odotti matkaa innolla.

 

Kuvassa olemme oppaamme kanssa paikallisessa kauppahallissa. 

Lopulta lähtöpäivä 21.12. koitti. Olimme edellisenä päivänä suoriutuneet kunnialla valmistuvien tiimien loppunäytöstä, eli 24H:sta, joka oli pituutensa takia aika rankka kokemus. Univaje saattoi vaikuttaa siihen, että tunnelma bussissa kohti lentokenttää oli vähintäänkin levoton. Matka sujui hyvin ja pääsimme pitkien lentojen jälkeen lopulta Sao Pauloon. Lentokentällä meitä odotti Rio Brancon professori sekä kaksi kuljettajaa autoineen. Olimme saman tien erittäin otettuja siitä, kuinka vieraanvaraisia ihmiset Brasiliassa ovat. Saimme myös Rio Brancon opiskelijan kierrättämään meitä nähtävyyksillä yhtenä päivänä.

Mitä Final Campilla tehtiin? 

Rio Branco oli kontaktoinut meille omista verkostoistaan viisi yritystä, joille saimme tehdä toimeksiantoja. Olimme saaneet lyhyet kuvaukset toimeksiannoista jo etukäteen, mutta yritysten nettisivujen ollessa portugalinkieliset, valmistautumisemme toimeksiantoihin jäi aika suppeaksi. Saimme koululta IB -opiskelijoita toimeksiantojemme avuksi, mikä osoittautui lopulta erittäin suureksi rikkaudeksi. Oli hämmästyttävää huomata, kuinka vähän brasilialaiset osasivat englantia. Meidän tiimimme kommunikointi toimeksiantajien kanssa jouduttiin hoitamaan täysin IB -opiskelijoiden tulkkauksella, sillä yrityksestä kukaan ei puhunut englantia. Löysimme kuitenkin yhteisen sävelen nopeasti ja pääsimme työn touhuun.

Jokaisella yrityksellä oli tietenkin omat aikataulunsa, jotka myös muuttuivat moneen otteeseen viikon aikana. Olemme itse suomalaisina tottuneet aikatauluissa pysymiseen, mutta Brasiliassa olimme täysin maassa maan tavalla. Nimesimme heidän tapansa toimia mañana-meiningiksi, sillä koskaan ei ollut kiire mihinkään. Se ei meitä haitannut, sillä kerkesimme tutustumaan ihmisiin hyvin ja kaikki osoittivat meitä kohtaan myös erittäin suurta mielenkiintoa.

 

Kuva on Rio Brancosta ja kuvassa on meidän lisäksemme mukana koulun rehtori, Suomen kunniapääkonsuli Sao Paulosta, yksi koulun professoreista ja IB -opiskelijoita.

Suurin koppi, josta me suomalaiset voisimme ottaa enemmän mallia, oli brasilialaisten asennoituminen muutoksiin. Mikään ei tuntunut olevan kenellekään ongelma, vaikka suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti. Meidänkin pojat joutuivat hieman yllätettyinä paikallistelevision haastatteluun, joka alkujännityksestä huolimatta sujui mallikkaasti. Kukaan ei tuntunut stressaavan mistään, vaan kaiken annettiin mennä omalla painollaan ja asenne iskostui myös meihin nopeasti. Tämä oli mielestäni ehdottomasti yksi Brasilian kulttuurin suurimmista rikkauksista.

Toimeksiantajat olivat erittäin tyytyväisiä tuotoksiimme ja tuntuivat etenkin tykkäävän sellaisista ideoista, jotka pystyimme perustelemaan Suomessa toimiviksi. Monet vaikuttivat ihailevan Suomea ja meidän tapaamme toimia täällä, joten uskomme, että rikastutimme heidän mieliään paljonkin vierailullamme. Viikko Sao Paulossa oli meidän pääsääntöinen Final Camp osuutemme, jonka jälkeen siirryimme vielä viikoksi Rio de Janeiroon innovoimaan tiimimme tulevaisuutta valmistumisen jälkeen, etsimään uusia business ideoita tuotavaksi Suomeen sekä hieman myös nauttimaan olostamme lämpimän auringon alla.

Jonna Hurmansalo