 |
| Kirjailija: Arto Mustajoki Kustantaja: Gaudeamus ISBN-13: 9789524952569 Sivumäärä: 200 Julkaisuvuosi: 2012 |
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 6.12.
Keväällä 2011 luin TAMKin intrasta mielenkiintoisen uutisen: TAMK
järjestää henkilöstölle venäjän alkeiskurssin. En ollut koskaan opiskellut
venäjää, mutta Venäjän merkityksen lisääntyessä asia oli käynyt mielessä. Kun
näin tuon ilmoituksen, ajattelin miksikä ei, jos kerta talo tarjoaa.
Sitä sitten istuttiin kurssilla syksy 2011, pari tuntia viikossa töiden
jälkeen. Oppikirjana käytettiin teosta Kafe Piter 1, joka löytyy TAMKin
kirjastostakin kurssikirjana. Riittävästi kurssilaisia löytyi keväällekin,
joten pääsimme tätä lukion ensimmäisen vuoden oppikirjaa puoleen väliin. Koska
kirja jäi kuitenkin kesken, päätin mennä Tampereen kesäyliopistoon venäjän
alkeiskurssi II:lle elokuussa 2012. Sitä ennen pitäisi käydä kuitenkin samassa
lafkassa alkeiskurssi I, eli Kafe Piterin alkupuoli pitäisi opiskella
uudelleen, mikä ei sinänsä haitannut, koska asiat olivat jo tuttuja.
Kesäkuu 2012 tuli istuttua pari pitkää iltaa viikossa yliopiston
päätalolla alkeiskurssi I:llä, joka meni hyvin, koska pohjaa jo oli. Elokuussa
alkoi sitten samalla kaavalla alkeiskurssi II, joka olikin sitten työläämpi,
koska uutta kielioppiasiaa ja sanastoa tuli koko ajan lisää, tehtäviä piti
tehdä parina iltana viikossa, ja varsinkin elokuun loppu on kiireistä aikaa
töissä.
Tentti meni hyvin, mutta vaikka yliopiston puolella olisi alkanut heti
syyskuun alussa venäjän jatkokurssi alkeiskurssit käyneille, päätin vetää vähän
henkeä. Mutta löysin kielikurssille kevyen korvaajan: Helsingin yliopiston
pitkäaikainen venäjän kielen professori Arto Mustajoki oli samana vuonna 2012
julkaisut suurelle yleisölle tarkoitetun populaariteoksen "Kevyt kosketus
venäjän kieleen".
Mustajoen kirja on kevykantinen pokkarimainen kirja, jossa on
varsinaista tekstiä vähän yli 200 sivua, toki muutama kymmenen sivua liitteitä,
sanasto, kirjallisuusluettelo ym. Teos on kirjoitettu henkilölle, joka ei halua
opiskella venäjän kieltä hampaat irvessä vaan pikemminkin kieli poskessa
"jaa että tällaisiakin kummallisuuksia". Kirjan lukemista helpottaa
se, että sen viisi päälukua on jaettu lyhyisiin, useimmiten vain 2-3 sivun
mittaisiin alalukuihin. Tällaista kirjaa on helppo lukea vaikka periaatteella
yksi luku päivässä.
Arto Mustajoki on ikänsä opiskellut venäjän kieltä ja kaikkea maahan
liittyvää, kirjallisuutta, kulttuuria ym. Vaikka teos on tarkoitettu
maallikolle, kirjoittajan filologinen ja tieteellinen pohja on siten erittäin
vankka. Professori on tavallaan laittanut koko oppineisuutensa helppotajuiseen
muotoon.
Ja vaikka kirjan pääasia on venäjän kieli ja sen ominaispiirteet,
teoksessa käsitellään paljon myös suomen kieltä ja sen erikoisuuksia ja samalla
annetaan välähdyksiä kielitieteestä laajemminkin. Mustajoki saattaa osoittaa
ensin, minkälaisia epäloogisuuksia tai eroavuuksia suomen kieleen verrattuna
liittyy venäjän kielen tapoihin ilmaista asioita, mutta sen jälkeen hän voi
osoittaa kuinka suomen kielessä on ihan vastaavia kummallisuuksia, joita emme
ihmettele yhtään, koska kyse on äidinkielestämme. Ulkomaiselle suomen
opiskelijalle nämä epäsäännöllisyydet voivat olla yhtä tuskaa.
Venäjän ja sen kielen merkitys on kasvanut Suomessa viime vuosina,
venäläiset turistit kansoittavat kauppoja jo muuallakin kuin Lappeenrannassa,
venäläinen hakukoneyhtiö Yandex perustaa konesalinsa Mäntsälään, ja venäläiset
ostavat Jokerit ja Hartwall Areenan. Jo
näistä syistä on hyvä tututusta naapurimaahan ja sen kieleen, varsinkin kun
neuvostoajoista alkaa olla jo aikaa - vaikka me niitä aina itsenäisyyspäivänä
muistelemmekin... Niin ja se kirja on minulla vieläkin hieman kesken, mutta
joululomalla sitten. Ja ehkä sitten kaivetaan taas Kafe Piter I esiin. Ja ehkä
II.
Ruokahalun herättäjäksi muutama otsikko Mustajoen kirjasta:
- Ässät kuriin
- Liudentava asianhaara
- Shekspir ja Gamlet
- Venäläiset syövät hernettä ja viinirypälettä
- Venäläinen unohtaa kotona
- Kuusitoistakesäinen venäläinen tyttö
- Venäläiset eivät kellu
- Venäläisiltä puuttuvat haasteet
- Maailma(ssa) rauha
- Venäläisillä ei mene hyvin
- Miten venäläinen pullottaa
Hannu Hahto, TAMK kirjasto, Kuntokatu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti